Gremlin Bell eli Pirunkello – mikä helvetin kello prätkän alla roikkuu?
Jos oot joskus kontannu prätkän vieressä ja huomannu rungon alla pienen metallikellon, et oo löytäny joulukoristetta väärästä paikasta. Se on Gremlin Bell, Guardian Bell, biker bell, spirit bell tai, jos ei jaksa hienostella, ihan vaan Pirunkello . Pieni metallinen kilistin, jolla on enemmän tarinaa kuin monella keskikokoisella ihmisellä.
Legendan mukaan teillä pyörii gremlini-nimisiä useita perkeleitä, jotka sopivat sopivat moottoripyörille ja kuskeille kaikenlaista ylimääräistä ohjelmaa. Teknisiä murheita, huonoa tuuria kummallisia vikoja ja muuta, jota kukaan ei oo tilannu eikä varsinkaan maksanu. Kellon kilinän pitäis häiritä niin paljon, että ei putoavat matkasta ennen kuin ehtivät tehdä mitään isompaa typeryyttä.
Ja mistä tämmönen legenda sitten tuli?
No siitäpä ei oo yhtä virallista totuutta, vaikka ihmisillä onkin aina hirvee tarve keksiä yksi selkeä alku kaikelle. Gremlin Bell -perinteestä liikkuu monta versiota, eikä kukaan pysty lyömään pöytään yhtä varmaa syntytodistusta ja sanomaan, että tästä helvetin päivä se alkoi. Kyse on motoristifolkloresta, joka on eläny porukalta toiselle, muuttunu matkalla ja keränny tarinoita kylkeensä vähän samaan tapaan kuin vanha prätkä kerää naarmuja.
Gremlinit itsessään eivät oo mitään moottoripyöräilijöiden yksinoikeus. Niitä tunnetaan vanhoista lentäjien ja mekaanikkojen tarinoista pieninä pirulaisina, puhdista syyksi selittämättömät tuotteet viat oli helppo pistää. Jossain kohtaa sama ajatus löysi tiensä myös moottoripyörämaailmaan, eikä se rehellisesti sanottuna kuulosta edes kovin kaukaa haetulta.
Kun koneessa on sata osaa, tulee yksikin voi pitää oman palaverin kesken ajon, gremlin on joskus ihan käyttökelpoinen selitys. Äippäsiili tosin sanoi tähän, ennen vanhaan vikaa etsittiin ensin jakoavaimella eikä taruolennolla. mE'mmi taas toteais, että jos jakoavain ei auta, sit voi hyvin syyttää pirua.
Se kuuluisa motoristi ja pussillinen kelloja
Sitten on se legendan värikkäämpi versio. siinä yksinäinen motoristi joutuu yöllätien päällä gremlinien uudelleen homman kohteeksi, ja menee yleensä heti niin päin helvetti kuuluu kuin hyvään tarinaan. Jossain kellot alkavat kilistä, gremlinit hermostuvat ääneen ja lähistöllä olevat motoristit kuulevat kilinän sekä tulevat auttamaan.
Kiitokseksi kuski antaa auttajilleen kellot. olisi tarinan mukaan tästä tapa antaa Pirunkello toiselle motoristille suojaksi matkalle. Hieno tarina, ja parempi se on kuin "joku keksi joskus myydä metallikelloja", mutta historiallisena faktana sitä ei kärsi kohdella.
Miksi Pirunkello antaa lahjaksi?
tässä kohtaa perine muuttuu todella hienoksi. Yleisen uskomuksen mukaan Pirunkello toimii parhaiten, kun sen saa toiselta ihmiseltä eikä osta itse. Jotkut sanovat, että itse ostettu toimii heikommin, toiset siitä, että ei vaihdettu, ja kolmannet ostavat ihan itse kysele gremlinien mielipidettä.
Kaiken taikauskon alla on silti aika yksinkertainen ajatus. Kun annat motoristille Pirunkellon, sanot sanat: aja ehjänä ja tule takas. Se on pieni metallinen tapa sanoa, että joku välittää siitä, palaako kuski kotiin vai jääkö se jumalauta tien varteen selittämään teknisiä murheitaan variksille.
mE'mmin mielestä tää on muuten aika hyvä systeemi. Ihmiset ei aina osaa sanoa suoraan, että välittävät, joten määrätty pieni kello ja teeskennellään, että kyse on gremliniestä. Äippäsiili ymmärtää tämän vallan hyvin ja edelleen, että kyllä vanha kansakin osasitunkea tunteet käytännölliseen esineeseen.
Voiko Pirunkellon hankkia itteleen?
Voi. Tästä ei seuraa moottoripyöräpoliisin, gremlinien ammattiliiton eikä Hellulandian virallisen piruntorjuntakomitean rangaistusta. Jos haluat vanhaa perinnettä pilkulleen, lahjaksi saatu kello on se romanttisempi vaihtoehto.
Jos taas näet kellon, josta tykkäät, ja haluat sen omaan pyörääsi, niin ota nyt hyvä ihminen se kello. Perinteet elävät muutenkin vain siksi, että ihmiset käyttävät niitä varten säilö lasikaappiin. Gremlinit saavat sopeutua.
Mihin Pirunkello kiinnitetään?
Perinteen mukaan mahdollisimman alas pyörään. Ajatus on se, että jos gremlinit tulevat tieltä, kellon pitäis olla vastassa ennen kuin ne ehtiivät kiivetä ylemmäs tuhojaan. siinä on legenda, ja yllättävän selkeän kuulun.
Käytännössä terve järki menee kaiken taikuuden edelle. Kello ei saa osua renkaaseen, ketjuun, hihnaan, jarruihin, kuumaan pakoputkeen eikä mihinkään sellaiseen, mikäu, kuumene tai muuten tekee elämästä jotain. Pirunkellon tarkoitus on vähentää ongelmia, ei rakentaa pyörään yhtä uutta.
Kiinnitys kannattaa välillä muutenkin. Moottoripyörä tärisee, kastuu, kuraantuu ja elää matkassa. Jos kello putoaa, voi sanoa, että se uhrasi itsensä vittumaisen gremlin vuoksi, mutta nippusiteen kuntoon kannattaa edelleen jatkaalla koko ajan.
Entä jos kello putoaa tai hajoaa?
Tämäkin folklorella on vastaus, koska hyvä legenda ei jäätä aukkoa täyttämättä. Yhden version mukaan hajonnut tai kadonnut Pirunkello on ottanu osuman kuskin puolesta ja tehny työnsä loppuun asti. Sen jälkeen se on vapautettu palveluksesta ja uusi kello aloittaa vuoronsa.
Äippäsiili sanoi, että joko se tai sitten kiinnitys petti. mE'mmi sanoi, että kummassakin kuuluu vika oli jonkun muun. nyt ovat omalla tavallaan mahdollisia näkökulmia.
Onko Pirunkello oikea turvavaruste?
Ei ole. Sanotaan tämä nyt niin voi, ei kukaan ala korvata jarruhuoltoa kellolla ja hyvällä tahdolla. Gremlin Bell ei korvaa kypärää, ajovarusteita, renkaita, jarruja, huoltoa, ajotaitoa eikä tervettä järkeä.
Katso symboli, perine, onnenkalu ja pala motoristikulttuuria. Eikä sen tarvitsekaan olla sen. Joskus pieni esine kantaa enemmän kuin joku erityistä tärkeää tavaraa, ja ihmiset ovat näin maailman sivua.
Pirunkello on myös pala motoristikulttuuria
Moottoripyöräilyssä on aina ollut enemmän kuin pelkkä kone. koskee reissuja, porukoita, tapahtumia, omia tapoja, merkkejä, vitsejä ja muita rituaaleja, jotka ulkopuolinen ei kärsii kärsii. Pirunkello on yksi niistä.
Yhdelle se on lahja ystävältä. Toiselle muisto yhteisestä reissusta, kolmannelle onnenkalu ja neljälle vain hieno metallinen kello prätkän alla. Kaikki nämä ovat ihan yhtä kelvollisia syitä pitää sitä mukana.
Äippäsiilin tarjot pienet perinteet ovat juuri niitä, jotka pitävät porukkaa koossa. mE'mmin pitää taas kaikki, mikä kilisee, kiiltää ja ärsyttää pahantahtoisia pikkuperkeleitä, on lähtökohtaisesti kannatettava havaittava.
Hellulandilainen Pirunkellot
Hellulandiassa koko perinne osui liian vähän meidän omaan maailmaan. Pieni metallikello, tien päällä pyöriviä pirulaisia, moottoripyöriä, tarinoita ja sopiva määrä hyväntahtoista taikauskoa. Eihän tätä olisi voinu jättää rauhaan, vaikka olis kuinka yrittäny.
Niinpä täällä Gremlin Bell tunnetaan ennen kaikkea sitä Pirunkello . Hellulandian versioissa vanha motoristiperinne saa meidän oman ilmeensä, mutta itse tarinaa ei tarvitse vääntää uusiksi. Kellon kuuluu edelleen olla pieni matkakaveri, lahja tai muisto, kulkee mukana pyörän kyljessä.
Valikoima elää sen mukaan, mitä pajalla on, mitä löytyy ja mitä päähän taas pälkähtää. Hellulandia ei muutenkaan oo mitään steriili hylly, jossa samaa riviä seiso maailman tappiin asti. Pirunkelloissakin saa olla luonnetta, koska kuskeissakin yleensä on.
Pajakissojen laadunvalvonta
Pajalla Pirunkelloihin on vielä yksi käytännön ongelma, jota vanhoissa gremlinlegendoissa ei huomioitu. Norris rakastaa kaikkea kiiltävää. Pieni metallinen, liikkuva ja kilisevä esineu valitettavan helposti sen kanssa kiinnostuksenalueeseen.
Tästä päästä Pirunkellojen laadun valvontan ja luvattoman keittiöön jemmaamisen välinen raja on meillä toisinaan vähän vitun häilyvä. Jos Norris ehti ensin, tuote saattaa läpäistä tassutestin ja siirtyä suoraan täysin luvattomaan yksityisvarastoon.
Pirppu'u valvoo sillä periaatteella, taas ei pajalla saa tapahtua mitään ilman kissan virallista osallistumista. Tämän Hellun Pirunkellot käy järjestelmän, jota ei löytynyt yhdestäkään laatustandardista. meillä sitä käyttöä työpäiväksi.
Pieni kello, helvetin pitkä tarina
Gremlin Bellin hienous siinä, ei sen tarvitse kaikille samaa. Se voi olla onnenkalu, perine, lahja, muisto, pala motoristikulttuuria tai tarjoaa helvetin hienon kello prätkän alla. Gremlinit saa helposti päästä omassa päässään.
Perinteen ydin edelleen toimii ilman ensimmäistäkään yliluonnollista pirulaista. Joku antoi jotain mukaan matkalle ja toivoi, että palaat takaisin. Se on aika iso ajatus näin pienelle metallikellolle.
Ja jos siellä pinnassa sitten juoksee asfaltin teknisiä ongelmia aiheuttavia perkeleitä, niin eipä siitä kilinästä haittaakaan ole. Pidetään kuski prätkän päällä, pyörä kunnossa ja gremlinit siellä missä ei kuulukin olla. Soromnoo vaan.
Tässä ääni on nyt enemmän Hellulandiaa: mE'mmi kommentoi terävästi, äippäsiili tuo väliin kuivempaa “vanha kansa tiesi tämän jo” -sävyä, ja varsinainen faktasisältö pysyy silti luettavana.