Pajakissat – luomakunnan upeimpia metsästäjiä väärässä pakkauskoossa
Kissa on aika helvetin hieno rakennelma. Hiljainen, nopea, notkea ja varustettu sellaisella, että ihminen saa vieressäisilla hävetä omaa suorituskykyään. Se kuulee sen, mitä me ei tutkinut, näkee ennen kuin me tajutaan ja pystyn liikkeen saalista liikkumatta niin kauan, että keskivertoihminen olis siinä ajassa tarkistanu jokaista neljätoista kertaa.
Se on petoeläin melkein viimeistä viiksikarvaa myöten. Hampaat, kynnet, silmät, korvat, tasapaino, reaktiot ja koko ruumiin rakenne on tehty saalistamiseen. Joku vaan unohti pakata koko komeuden isompaan habitukseen, ja niin meidän olohuoneissa kulkee kuuden kilon versio eläimestä, jota kukaan ei täysjärkinen ei menis silittelemään, jos se painais kuusikymmentä kiloa.
Hellulandiassa nämä kaksi. Pirppu'u ja Norris. Me suunnittelemme Pajakissoiksi, koska ne ovat osa pajan, kodin, reissujen ja koko tämän sekavan elämän arkea. Ne eivät ole tiedossa olevaa mitään saatanan brändihahmoja, eikä tämän kohdella sellaisina.
Pajakissat eivät tulleet pajalle töihin
Pirppu'uta ja Norrisia ei hankittu pajakissoiksi. Ei ollu työpaikkailmoitusta, koeajan arviointia ei henkilöstöpääpalaveria, jos olisi, että nyt tarvitaan kaksi kissaa valvomaan ihmisten tekemisiä. Ne tulivat tähän elämään aivan muista lähtöistä ja päätyivät samalla myös, ihmiset tekevät töitä.
Kun koti ja paja elävät samassa todellisuudessa, kissa ei tee ihmisen keksimää eroa työajan ja vapaa-ajan välillä. Sen maailma muodostuu reviiristä, tutuista yksilöistä, turvallisista paikoista, hajuista, äänistä, saalista ja siitä, mikä ympäristössä muuttuu Jos ihminen kantaa reviirille uuden laatikon, metalliesineen tai kasan pakkausmateriaalia, totta helvetissä se tarkastetaan.
tästä syntyi nimi Pajakissat . Ei siksi, niin olisi puettu pienet haalarit ja annettu kuvitteellinen työsopimus, koska ei ollut pajalla jo ennen kuin kukaan ehti miettiä, pitäiskö niinllä muka olla siellä joku rooli. Kissoilla oli tähän asiaan liittyvä asianmukaisia käytännön käytäntöjä.
Pirppu'u – navetasta oman maailmansa herraksi
Pirppu'u on hyvin tumma suklaanruskea uroskissa, joka näyttää sisätiloissa useammin mustalta. Sillä on suuret korvat, kapeat orientaaliset kasvot, keltaisen ja kellanvihreän sävyiset silmät sekä pitkä, tarkkaavainen olemus. Se on sellainen kissa, josta näkee jo ennen ensimmäistä liikettä, että ympäristöä ei vain katsella vaan sitä luetaan.
Pirppu'un tausta on Yliskulman navetassa. Sen maailman kuuluivat Hanska ja Remu, tulee Hanska oli porukan johtaja ja Remu lempeämpi hahmo. Kissaporukan järjestys ei tarvitse seinälle organisaatiokaaviota, mutta se on silti olemassa, ja Pirppu'u tiesi oman paikkansa siinä yhtä monta kuin muutkin.
Sitten ensin sai Remu sydärin Hanska kupsahti 21 vuotiaana ja vanha järjestys hajosi. Pirppu'u masentui kuukausiksi. Tätä ei tarvitse romantisoida eikä selittää ihmiseksi puetulla kissapsykologialla, sillä eläin menetti tutun yksilön ja samalla sen sosiaalisesta rakenteesta, jossa se oli elänyt.
Ajan kanssa Pirppu'u nousi takaisin. Sen asema muuttui, elämä jatkui ja siitä tulee se helvetin vahvatahtoinen uros, joka kaikkia kulkee Hellulandian mukana. Vanha navettakissa ei kadonnut mihinkään, vaikka ympärillä on ruokaa päivittäin peitot,kupit ja ihmiset palveluksessa. Toipuminen alkoi vasta kun ujo Norris, silloinen Vilperi muutti pesuhuoneeseen.
Pirppu'u lukee ympäristöä
Pirppu'u rohkea, äänekäs on siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu. Kun se lähtee turkooseissa valjassaan ulos, kyse ei ole ihmisen näkökulmasta söpöstä kissakävelystä vaan kokonaan uuden ympäristön tutkimisesta. Korvat liikkuvat, nenä tekee töitä, seuraa liikettä ja uutta hajua kertoo jotain, mistä ihminen ei saa koskaan tietää puoliakaan.
Se on kulkenut mukana pohjoisessa, tutkinut Tenon rantaa ja känyt Kaunispäällä portaita ja matka jatkuu pysyvästi selvyydellä, että jos tuonne kerran lähtee, sin mennään katsomaan. Alas tullessa löytyi oma ratkaisu porrasrakenteista, koska kissan ei tarvitse lukea ohjetta jokaiseen uudelleen. Peto arvioi ympäristönsä ja käyttää sitä.
Reissuilla Pirppu'u tarkkailee maailmaa myös möksän ikkunoista. Liikkuvat ihmiset, ajoneuvot, linnut ja kaikki muu kiinnostava rekisteröidään, koska saalistajan hermosto ei sammu sillä perusteella, että ihminen on päättänyt olevansa lomalla. Pirppu'u ei ole turisti. Se on Pirppu'u uudella reviirillä.
Norris – populaatiosta omaan kotiin
Norris syntyi kesällä 2023 ja ensimmäiset kuukautensa Loimaan suunnalla populaatiokissan elämää. Se loukutettiin joulukuussa 2023 ja muutti helmikuussa 2024 uuteen kotiinsa. ei ollu mitään syytä olettaa, että ihminen on turvallinen, hyödyllinen tai edes kaikki eläin.
Luottamus ei synny sillä, että ihminen ilmoittaa olevansa hyvällä asialla. Kissa tekee siitä oman arvionsa. Norris sai tarkkailla, opetella ja joka vaatii itse, millä määrälla sen maailma muuttuu, ja vähitellen populaatiokissasta kotiinsa luottava uros ilman että siitä pitäis hioa pois sitä eläintä, se koko ajan oli.
Norris on musta, leveäkasvoisempi ja Pirppu'uta hieman tukevampi uros. Se on rauhallinen ja harkitseva, mutta rauhallisuutta ei pidätty rauhaa uuteen tai passiivisuuteen. Norris tarkkaile ovia, kulkureittejä ja ympäristön muutoksia, joka on saanut ihmiset useammin kuin kerran miettimään, mään kumpi tässä rakennuksessa ymmärtää ovimekanismin paremmin.
Norris ei höyryä turhaan
Jos Pirppu'u menee, Norris ensin katso, kannattaako koko käyttää energiaa. Se on helppo tulkita laiskuudeksi, jos sattuu olemaan ihminen ja kuvittelee kaiken eläimen toiminnan olevan olemassa ihmisen viihdyttämiseksi. Saalistajlle energian säästäminen on kuitenkin varsin oikea ominaisuus.
Norris syö jopa nappuloita yksi kerrallaan erikseen näytä kokevan tarvetta elämäänsä muiden aikataululla. Se tarkkailee, harkitsee ja toimii sitten, kun toiminnalle on sen tarkkaan syy. Jos syytä ei ole, voi aivan hyvin maata ja antaa muiden hosua.
Liikkuvasta möksästä Norris ei erityisemmin välitä, eikä kylmää kuulu sen suosikkeihin. Reissussa se etsii vakaan, turvallisen paikan ja ottaa sen haltuun. Saariselällä riisisäiliön vieressä oleva ylähylly kelpasi tukikohdaksi, Inarissa taas peittojen väliin kaivautuminen kertoi lämpötilasta enemmän kuin NahkaJaakon saunan jälkeinen väite siitä, että ulkona olisi muka kuuma.
Kaksi petoa, kaksi täysin erilaista persoonaa
Pirppu'u ja Norris ovat samanlaisia, Norris vain vähän tukevampi, mutta luonteeltaan kokoon purppuu'u juuri voi sekoittaa. Pirppu'u kohti tapahtumaa, ilmoittaa olemassaolostaan ja haluaa tietää, mitä helvettiä nyt tehdään. Norris tarkkailee, analysointi ja tekee oman ratkaisunsa siitä, ansaitseeko asia osallistumista.
Kumpikaan tapa ei ole toista parempi. Ne ovat kaksi eri yksilön tapoja samaa kissan peruskalustoa: tarkkoja aisteja, nopeita reaktioita, muistia, ympäristön lukemista ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöstä. Saman lajin sisään mahtuu yhtä paljon persoonaa kuin ihmisiinkin, vaikka ihminen ei mielellään tähän.
Ja jos nämä kaksi painaisivat kuusikymmentä kiloa kappaleelta, me ei käytä tätä keskustelua niiden persoonallisuuksista läheltä. Todennäköisesti keskusteltaisiin turvallisen välimatkan päästä ja hyvin kunnioittavaan sävyyn. Kuun kilon pakkauskoko on hyvä varsin kätevä järjestely.
Entä metsästys?
Kotikissa ei lakkaa olemasta saalistaja tällä hetkellä, kun ruokakuppi täytetään. Saalistuskäyttäytyminen on siinä edelleen, vaikka eloonjääminen ei ole riippumaton joka onnistuneesta jahdista. Liike, rapina, haju ja nopeasti katoava käynnistävät järjestelmän, joka on hioutunut aivan helvetin ennen ensimmäistä kissanruokapurkkia.
Siksi pahvilaatikko ei ole vain pahvilaatikko, rapiseva paperi ei ole vain roska eikä lattian poikki vilahtava ötökkä ole yhdentekevä tapahtuma. Kissan maailma on täynnä tietoa ja mahdollisia ongelmia, ihmisen aistit eivät rekisteröidy. Kun Pirppu'u tai Norris pysähtyy yhtäkkiä tuijottamaan, tehdä jotain, siellä yleensä tapahtuu jotain – me vaan ollaan liian hitaita huomaamaan sitä.
Äippäsiili ei tästä järjestäisi kummempaa seminaaria. Kissa pedolla. Sillä on kynnet, hampaat ja saalistajan pää, joten mitä helvettiä te odotitte? me'mmin huomio koko eläimessä tapahtuneen rasti valmistusvirhe: kaikki ominaisuudet tilattiin oikein, mutta joku vahingossa toimituslomakkeet pienemmän pakkauskoon.
Kun saalistaja kohtaa Pirunkellon
Norrisin kiinnostus kiiltä esineisiin näkyy pallaviin hyvin Pirunkellojen kanssa. Ihminen näkee pienen metallisen tuotteen, joka palauttaa, pakata ja lähettää asiakkaalle. Norris nä kiiltävän, liikkuvan ja ei tuottavan kohteena, joka koskee kosketukseen ja juuri sopivan kokoinen kuljetettavaksi pois tapahtumapaikalta.
Sitten ihmiset puhuvat varkaudesta. Aika röyhkeä syytös eläimestä, joka on juuri havainnut kohteena, sen hallintaansa ja siirtänyt saaliin turvalliseen jemmaan keittiöön. Norris ei ole velvollinen selittämään ihmisille onnistuneen operaation perusteita.
Tästä syntyi Hellulandian puhe Pirunkellojen laadunvalvonnasta. Todellisuudessa kyse on siitä, että ihmisen ja kissan käsitys tavaran käyttötarkoituksesta ei aina kohtaa. Ihmisen kannattaa tässä hyvä olla nopeampi, mikä on kissaa vastaankilpailtaessa jo lähtökohtaisesti vähän paskaa strategiaa.
Pajakissat pajalla
Paja on kissojen elinympäristöä siinä missä muukin koti. Sinne tulee hajuja, materiaaleja, laatikoita, papereita ja tavaroita, sijainti muuttuu ihmisten käsissä uusiin toimenpiteisiin. Kissan näkökulmasta olisi suorataan kummallista olla tutkimatta tarkkaa ympäristöä.
Kun Pirppu'u ilmestyy kesken pakkaamisen, se ei ole tullut työnmaan keksimää työvuoroa. Se on tullut selvittämään, mitä sen reviirillä tapahtuu. Kun Norris seuraa uutta esinettä tai laatikkoa, kyse ei ole virallisesta ISO-laadunvalvonnasta vaan kissasta tekemässä juuri sitä, mitä kissa tekee.
Hellulandia tekee raportin, koska olisi suorastaan materiaalin haaskausta olla tekemättä. Kissat eivät tarvitse tarinaa ympärilleen ollakseen kiinnostavia. Meidän tarvitsee katsoa mitä ei, ja pysyä perässä.
Pajakissojen raportit
tästä ajatuksesta syntyivät myös Pajakissojen raportit. Norris ja Pirppu'u saavat valita oman äänensä, mutta raporttien pohjalla ovat oikeat luonteet ja tapahtumat. Norriksesta ei tehdä riehuvaa koheltajaa eikä Pirppu'usta hiljaista koristekissaa vain siksi, että johonkin kuvaan tarvitaan vitsi.
Norrisin turvallinen paikka, ympäristön hallinta ja asioiden rauhallinen arviointi painavat paljon. Pirppu'un maailmassa pitää nähdä, haistaa, osallistu ja osallistua, eikä uutta ympäristöä jätetä vain siksi, että ihmisellä olisi nopea johonkin yhtätekevään. Raportit ovat Hellulandian tapa kääntää nämä persoonat ihmisten kielelle.
Ja koska kyse on Hellulandiasta, ihmiset näyttäytyvät raporteissa käytä juuri sellaisina kuin eläimen näkökulmasta voisi kuvitella: hitaina, meluisina ja tarpeettoman monimutkaisina. Me rakennetaan ovia ja sitten kielletään käyttämästä niitä. Kissalla olisi tämän kysymyksen, jos se katsoisi meidän vastausten arvoisia.
mE'mmi, Äippäsiili ja Pajakissat
me'm katso kissoja vähän eri suunnasta kuin ihmisiä. Siili ymmärtää varsin hyvin, että maailma on eläimiä, syö hampaat ja kynnet on tarkoitettu johonkin muuhun kuin Instagram-kuviin. me'mmin tehon kissojen suurin mysteeri on saada se, miksi luontosi noin korjaan tappokoneen ja jätti sen sitten kuuden kilon kokoiseksi.
Äippäsiili ei puolestaan tarvitse pitkää selitystä. Vanha siili tietää, ei luonto kysele ihmisestä, näytäkö jo eläin tämän mielessäsöpöltä. Jos peto on pieni, se on pieni peto, eikä mikään karvainen vauva vain siksi, että se sattuu mahtumaan syliin.
Nekeli näiden kahden kanssa ei tarvitse niitä kupakaan versiota. Se tuntee Pir'un ja Norris yksilöivä: ei, ei, minkään ihmisen rajalla ei ole uudelleen laista neuvottelua. syntyy Hellulandian kissajuttu – ei lässyttämällä vaan katsomalla eläintä kuin se on.
Ne ovat myös perhettä
Tämän kaiken jälkeen voi sanoa senkin ilman mitään vaaleanpunaista paskaa. Pirppu ja Norris ovat parhaat'. Jotta turvallisuudesta määrätty määrätyllä tavalla, niiden käyttäytymisen määräysten mukaisesti ja niillä on määrä olla kissoja sen mukaisesti, huomionsa ihmisen odotuksia hyvästä lemmikistä.
Se tarkoittaa myös sitä, että kaksi kissaa voi olla kaikenlaisia ja niin helvetin hienoja eläimiä. Pirppu'un ei tarvitse muuttua Norrikseksi eikä Norrisin Pirppu'uksi. Ihmisen tehtävä on opetella tuntemaan se eläin, joka edessä täysin on.
Ehkä juuri siksi niistä tuli niin iso osa Hellulandiaa. Täällä ei muutenkaan olla kovin kiinnostuneita silottamaan persoonia helpommin myytäviksi. Jos joku on omituinen, äänekäs, varautunut, utelias tai jääräpäinen, niin sitten se saatana on.
Eli ketä helvettiä Pajakissat ovat?
Pirppu'u ja Norris. Kaksi uroskissaa, kaksi erilaista historiaa ja kaksi täysin omaa tapaa mielia maailmaan. Ne eivät ole Hellulandiaan keksittyjä maskotteja, vaan oikeita kissoja, terve elämästä, persoonista ja toilailuista Pajakissojen tarinat ovat syntyneet.
Ne ovat petoja, matkakumppaneita, reviirinsä tarkkailijoita, saalistajia ja ihmisten hermojen koettelijoita. Ne ovat osa pajaa siksi, että paja on osa niiden maailmaa, ja osa Hellulandiaa siksi, että Hellulandia syntyy elämästä, jota täällä todella eletään.
Luomakunta teki kissasta lähellän metsästäjän. Joku vaan unohti pakata sen isompaan habitukseen. meidän pitää ihan hyvä niin.
Soromnoon vaan.