JOKU METSÄN REUNASSA
Syyskuu oli muuttunut sellaiseksi kuukaudeksi, että jokainen aamu näytti siltä kuin joku olisi unohtanut maailman pesemättä. Aurajoki makasi harmaana sumun alla eikä vastarannasta nähnyt aina hevon helvettiä. Pellot olivat märkiä, ojat täynnä ruskeaa vettä ja heinät roikkuivat painavina kuin vanhat työhaalarit sateen jälkeen. M´Emmin poikaset kulkivat nykyään omilla retkillään pitkin reviiriä ja palasivat takaisin silloin kun huvitti. Suurin etsi ruokaa kuin maailmassa olisi ollut tulossa etanapula. Keskimmäinen etsi ongelmia samalla innolla kuin jotkut ihmiset etsivät alennusmyyntejä. Pienin taas tarkkaili kaikkea hiljaa, eikä se ollut koskaan ollut hyvä merkki. Hiljaiset eivät yleensä höpöttäneet turhia.
Eräänä iltana pienin palasi metsän suunnasta tavallista myöhemmin. Sen piikeissä oli kosteaa sammalta ja tassuissa mustaa savea. Se söi pari kotiloa, joi vettä ja jäi sitten tuijottamaan metsän reunaa niin pitkään, että jopa keskimmäinen lopetti mölyämisen hetkeksi. Lopulta poikanen murahti nähneensä jotakin. Ei kunnolla. Ei niin että olisi voinut sanoa mikä se oli. Jotakin oli kuitenkin ollut siellä sumun keskellä. Jotakin, mikä ei näyttänyt ketulta, mäyrältä eikä ihmiseltä. Keskimmäinen alkoi heti vinoilla ja väitti veljensä nähneen oman perseensä heijastuksen lätäköstä, mutta pienin ei edes vastannut. Se vain jatkoi tuijottamista samaan suuntaan kuin odottaisi jonkun palaavan.
M´Emmi ei sanonut mitään, mutta sen vatsanpohjassa liikahti tuttu tunne. Se oli sama tunne, joka oli vaivannut sitä jo viikkojen ajan. Sama tunne, joka oli tullut vastaan karttakirjan luona ja niiden outojen jälkien ympärillä. Perhana, se alkoi olla jo rasittavaa. Kun jokin vaivasi tarpeeksi pitkään, siitä tuli melkein pahempaa kuin itse vaarasta. M´Emmi oli nähnyt itsekin liikettä metsän reunassa useammin kuin kerran. Ei tarpeeksi selvästi, että olisi voinut vannoa mitään, mutta tarpeeksi monta kertaa, ettei sitä voinut enää kuitata sumun tai mielikuvituksen syyksi. Sumu teki ihmisille kepposia. Siileille paljon harvemmin.
Seuraavana iltana M´Emmi lähti yksin liikkeelle. Poikaset jäivät pesälle mutisemaan keskenään ja suurin jäi tietenkin syömään jotakin, mitä ei olisi pitänyt syödä. Aurajoen rannasta nousi kostea usva, joka ryömi pitkin maata kuin joku vanha tupakoiva kummitus. Metsän reunalla kasvoi horsmaa, nokkosta ja muutama kitulias maitohorsma, jotka näyttivät siltä kuin elämä olisi potkinut niitä päähän jo useamman vuoden ajan. Jostakin kuului variksen rääkäisy. Ei mikään kaunis luonnonääni vaan sellainen karhea älähdys, joka kuulosti enemmän kiroukselta kuin laululta. M´Emmi pysähtyi kuuntelemaan. Metsä oli hiljaa. Liian hiljaa.
Sitten se näki jotakin. Ei koko hahmoa. Ei edes kunnollista liikettä. Vain tummemman varjon sumun sisällä. Se vilahti puiden välissä niin nopeasti, että moni olisi epäillyt nähneensä omiaan. M´Emmi ei epäillyt. Se tiesi mitä oli nähnyt. Jokin oli ollut siellä ja jokin oli myös huomannut sen. Hetken ajan koko metsän reuna tuntui pidättävän hengitystään. Sitten varjo katosi eikä jäljelle jäänyt muuta kuin märän maan haju ja tuulen liikuttamat oksat. M´Emmi seisoi paikallaan vielä pitkään. Sen niskapiikit olivat nousseet pystyyn eikä se johtunut kylmästä.
Palatessaan pesälle se ei kertonut poikasille kaikkea. Ei siksi että olisi yrittänyt suojella niitä, vaan siksi ettei sillä ollut vielä mitään kerrottavaa. Epämääräinen tunne ei ollut tieto. Varjo ei ollut vastaus. Silti jokin asia oli muuttunut. Nyt niitä oli kaksi, jotka olivat nähneet jotakin metsän reunassa. Pienin poikanen oli nähnyt sen ensin. M´Emmi oli nähnyt sen itse. Ja mitä enemmän se asiaa mietti, sitä enemmän sitä alkoi vituttaa. Aurajoen varressa oli aina ollut kaikenlaista outoa, mutta tämä ei tuntunut tavalliselta oudolta. Tämä tuntui siltä, että joku helvetin tuntematon kulki samoja polkuja, seurasi samoja jälkiä ja pysytteli juuri sen verran näkymättömissä, ettei siitä saanut kunnolla otetta. Se oli sellainen peli, jota M´Emmi ei erityisemmin arvostanut, mutta sillä oli vahva epäilys siitä, ettei kukaan ollut kysymässä sen mielipidettä.
