Päivä 2 – Tiistai

Sama saatanan vika

Yöllä tuuli kääntyi joelta päin ja toi mukanaan hajujen pitkän ketjun. Märkää savea. Heinää. Ketun vanhoja jälkiä. Traktorin dieselkäryä kauempaa kylältä. Kaiken seasta löytyi yksi tuttu haju, joka sai vanhan siilin nostamaan kuononsa ilmaan.

Tyttö.

Ei näkynyt missään, mutta haju oli tuore.

Vanha siili seurasi jälkiä vähän aikaa. Ei tarkoituksella. Sama polku vain sattui kulkemaan samaan suuntaan. Niin se ainakin itselleen väitti.

Jäljet mutkittelivat aivan järjettömästi. Kivikasan kautta. Ojan reunalle. Takaisin pellon laitaan. Sitten jonkin vanhan laudan luokse, jota oli ilmeisesti pysähdytty tutkimaan. Vanha siili tuhahti.

Täsmälleen sama vika kuin aina ennenkin.

Jos maailmassa oli kymmenen täysin normaalia asiaa ja yksi omituinen asia, m´Emmi löysi sen omituisen. Jos pellolla oli sata kiveä, tyttö pysähtyi juuri sen yhden kohdalle, joka näytti vähän erilaiselta. Jos aidan toisella puolella tapahtui jotakin epäilyttävää, se piti käydä katsomassa.

Vanha siili ei ymmärtänyt moista käytöstä.

Tai ymmärsi ehkä vähän liiankin hyvin.

Siksi koko asia ärsytti.