Tiedoston rakenteen mukaan seuraava on Luku 3 – Arpinokkainen ja seudun kaikki muut urokset.

Vanhan siiliäidin päiväkirja – Luku 3

Arpinokkainen ja seudun kaikki muut urokset

Keväällä urokset muuttuvat hölmöiksi. En tiedä, tapahtuuko se yhdessä yössä vai heräävätkö ne jo valmiiksi sekaisin talviuniltaan, mutta sama näytelmä toistuu joka vuosi. Yksi puhisee, toinen kiertää ympyrää ja kolmas yrittää näyttää siltä kuin omistaisi koko Aurajoen. Voi hyvä perkele sentään, siinä sitä taas mennään. Jos itsevarmuudella sais kastematoja, ne olis kaikki lihavia.

"Jaahas… tuliks teille kutsu vai eksyittekö ihan omin nokkinenne? Ei tartte kaikkien änkeä samaan puskaan. Kyllä mää nään teidät ilman jonotusnumeroitakin."

Yksi nuori uros pöyhisti piikkejään niin kovasti, että onnistui tarttumaan takapuolestaan kuivaan takiaiseen. Siinä se pyöri ympyrää ja yritti purra omaa persettään. Mää käänsin päätäni pois.

"Heh…"

Ei.

Ei saa.

Sitten se pyörähti ojaan.

"Käk-käk… voi armias! Jos järkee sais keväällä yhtä paljon kuin intoa, ni maailma olis paljon hiljasempi."

Muut urokset eivät oppineet siitä mitään. Päinvastoin. Ne alkoivat pörhistellä entistä enemmän. Siinä ne kävelivät toistensa ympärillä kuin kolme vanhaa kukkoa, joista yksikään ei ollut huomannut olevansa oikeasti aika naurettava näky.

"Älkää ny siinä pullistelko. Piikit on kaikilla. Se ei vielä tee kenestäkään viisasta."

Sitten minä haistoin sen.

Ei ääntä.

Ei risahdusta.

Vain haju.

Öljyä.

Lämmintä metallia.

Nahkaa.

Ja aivan erilainen askel kuin muilla.

Se ei tömistellyt.

Ei kiertänyt ympyrää.

Ei yrittänyt tehdä vaikutusta.

Se vain kulki.

Nostin kuononi ilmaan ja näin sen ensimmäisen kerran kunnolla.

Arpinokkainen.

Se ei katsonut minua pitkään. Ei yrittänyt lähestyä eikä esitellä itseään. Se kulki hiljaa ohi, nyökkäsi tuskin havaittavasti ja jatkoi matkaansa kuin sillä olisi ollut jokin paikka, johon ehtiä.

"Jaahas…"

sanoin itsekseni.

"Yks sentään osaa kulkee ilman et koko metsä kuulee siitä."

En vielä silloin tiennyt, miksi juuri se jäi mieleeni. Luulin sen olevan vain erilainen uros muiden joukossa.

Vanhan siiliäidin piikin terävä muisti tietää nykyään paremmin.

Joskus kaikkein hiljaisin kulkija muuttaa eniten.