Pitkä matka pohjoiseen

H-DCF International Rally - Jinx Runin taskutrauman jälkeen luulin että saan levätä. En saanut.

Tällä kertaa mää tajusin heti aamulla, ettei olla menossa mihinkään lähikylään. Peräkärryyn lastattiin tavaraa enemmän ku normaalisti ja autossa puhuttiin kilometreistä semmosella naamalla, että niitä oli tulossa ihan liikaa. Ihmiset näyttää tykkäävän ajamisesta. Mää tykkään enemmän siitä, että laatikko pysyy paikallaan.

Jinx Runin jälkeen kaikki tuntu sujuvan jo rutiinilla. NahkaJaakko nosti nahkatuotteet omille paikoilleen, naarasoletettu varmisti, että mukiprässi oli mukana, ja mää tarkistin, että oma laatikko oli edelleen mun. Se on tärkeintä. Jos joku vie siilin laatikon, siitä tulee huono päivä.

Mää kuulin puhuttavan ulkomaalaisista motoristeista. En ymmärtäny miks niitä piti erikseen mainita. Kaikki ihmiset näyttää kaukaa ihan samanlaisilta. Läheltäkin aika pitkälti.

Salainen havainto: Mitä pidempi matka, sitä enemmän ihmiset pakkaa tavaraa. Ihan ku ne kuvittelis, ettei pohjosessa oo kauppoja ollenkaan.

---

Mukikone kävi kuumana

H-DCF International Rally

Nyt mää luulin jo tulleeni ihan väärään maahan.

Joka puolelta kuulu kieliä, joista en ymmärtäny sanaakaan. Mutta yks asia oli sama kaikilla. Ne pysähty kattelemaan nahkatuotteita.

Ja tällä kertaa pysähtyminen tarkotti usein ostamista.

NahkaJaakon nahkatuotteita lähti tasaiseen tahtiin. Samaan aikaan mukiprässi teki töitä melkein tauotta. Mää en enää ihmetelly, miks sitä konetta kannettiin joka tapahtumaan. Se kävi kuumana koko päivän. Mukeihin painettiin kuvia ja tekstejä sitä tahtia, että välillä mää epäilin koko laitteen alkavan kohta savuta.

Piippauksia kuulu vähän väliä.

Metallipyörylöitä vaihtu omistajalta toiselle.

Värikkäitä papereita katos lompakoista.

Ja ihmiset hymyili.

Mää olin laskenu siihen mennessä jo niin monta onnistunutta kauppaa, että olin aivan varma yhdestä asiasta.

Nyt tulee jäämeren tonnikalaa.

Pakko tulla.

Salainen havainto: Ihmiset sanoo "mää käyn vaan kattomassa". Sitte ne palaa takaisin puolison kanssa. Sitte vielä kolmannen kerran lompakon kanssa. Se ensimmäinen kierros on pelkkää tiedustelua.

Iltapäivällä porukka istu telttojen välissä, nauro, joi kaljaa ja kuunteli bändiä. NahkaJaakko oli edelleen töissä. Mää aloin epäillä, että yrittäjillä on joku oma rotunsa. Ne pitää tauon vasta sitten, kun kaikki muut on jo ehtiny pitää kolme.

---

H-DCF INTERNATIONAL RALLY (RUKA) – 14.–20.7.2024

Korjattu kesto: 7 päivää, su–la. Säädata: Todellinen Ruka 14.–20.7.2024.
Asu: Aamulla villapipo + paksu huivi. Iltapäivällä pelkkä ohut turkoosi huivi. Aurinkolasit koko ajan mukana.

1. Ennen – Lähtö ja epäusko 13.7.
Jinx Runin taskutraumasta oli toivuttu viikko. Bandana oli pesty ja piilotettu. Luulin että kesä olisi ohi. Että motoristit menisivät lomalle.

"Ruka", NahkaJaakko sanoi. "Viikko siellä." Viikko. Seitsemän päivää. Seitsemän yötöntä yötä. Naarasoletettu pakkasi toppatakkeja. Heinäkuussa. "Yöllä voi olla +8°C", se selitti. Ja päivällä +22°C. Sama päivä.

Mulle puettiin villapipo. Villapipo. Heinäkuussa. Ja paksu huivi. Koska aamulla 14.7. ennuste lupasi +11°C. Iltapäiväksi +22°C. Mihin me ollaan menossa? Ilmastointivikaiseen Suomeen?

Koppakärry oli taas käytössä. Mut nostettiin laatikkoon, villapipo päässä, paksu huivi kaulassa. Ulkona +20°C lähtöpäivänä. Kärryn sisällä +35°C. Aloin hikoilla ennen kuin edes lähdettiin.

Matka oli pitkä. Todella pitkä. 800 km. Villapipo liimautui päähän. Join kaiken veden. Sitten join NahkaJaakon veden. Se ei huomannut.

2. Aikana – Viikko villapiposta helvettiin 14.–20.7.
Ruka oli… vuori. Ja siellä oli tuhansia moottoripyöriä. Ja aurinko joka ei laskenut. Kertaakaan.

Ti 14.7.: +11°C → +22°C, pilvistä
Aamu klo 7: herätys. +11°C. Villapipo tuntuu järkevältä. Paksu huivi tuntuu järkevältä.
Klo 13: +22°C. Villapipo pois. Paksu huivi pois. Vaihdan ohuempaan turkoosiin. Näytän keitetyltä.

Ke 15.7.: +12°C → +15°C, kevyt tihkusade
Satoi. Olin märkä. Mutta +12°C tihkusade on parempi kuin +22°C aurinko. Sain hengähtää. Aurinkolasit huurtui.

To 16.7.: +10°C → +20°C, pilvistä
Aamulla taas villapipo. +10°C. Iltapäivällä +20°C. Pipo pois. Pää höyryää. Tämä on hullua.

Pe 17.7.: +15°C → +22°C, kevyt sadekuuro
Kuumin päivä. +22°C ja aurinko pilkistää. Ohut huivikin on liikaa. Mutta en voi olla alasti. Mulla on piikit. Ja yleisö. Aurinkolasit silmille. Näen maailman turkoosina ja se on ainoa viilennys.

La 18.7. – Su 19.7.: +13°C → +17°C, tihkua ja pilvistä
Lämpö tasaantuu. Mutta aurinko ei laske. Klo 23:45 aurinko laskee, klo 02:34 se nousee. 2h 49min "yö". Mää en nuku. Kukaan ei nuku. NahkaJaakko kutsuu sitä "luksukseksi". Mää kutsun sitä kidutukseksi.

Ma 20.7.: +8°C → +14°C, selkeää
Viimeinen päivä. Aamulla +8°C. Villapipo takaisin. Iltapäivällä +14°C ja selkeää. Pakkaan. Olen valmis.

Hellulandian pöytä oli ulkona koko viikon. Ympärillä moottoripyöriä, poroja ja ihmisiä jotka sanoi "ei täällä koskaan ole näin lämmintä". Tiistaina oli +22°C. Sanoin mielessäni että onpa on.

Joku tarjosi jäätelöä +22°C päivänä. Nuolaisin. Se oli kylmää. Itkin. En kertonut miksi.

3. Jälkeen – Sulaminen ja saldoraportti 21.7.
Kotimatkalla olin hiljaa. Ei ollut voimia kirjoittaa vihkoon. Ei ollut voimia vihata. Oli vain… tyhjä. Kuivunut. Seitsemän päivän sulaneen siilin muotoinen.

Villapipo haisi. Paksu huivi haisi. Ohut huivi haisi. Kaikki haisi hieltä, auringolta ja katumukselta. NahkaJaakko oli palanut. Punainen naama, punainen niska. "Paras Ruka ikinä", se sanoi. Seitsemän päivää. Seitsemän.

Kotona Aurajoen rannassa menin suoraan veteen. Vaatteet päällä. Annoin virran viedä villapipon. En kaivannut. Paksu huivi kuivui pyykkinarulla kolme päivää.

Vihkoon, viikon päästä 27.7. kun pystyin taas pitämään kynää:
Päivämäärä: 14.–20.7.2024. Paikka: Ruka, H-DCF. Kesto: 7 päivää, 7 yötöntä yötä. Havainto 1: Heinäkuussa lämpötila voi vaihdella +8°C → +22°C saman vuorokauden aikana. Suomi on rikki. Havainto 2: Yötön yö = aurinko laskee 23:45, nousee 02:34. 2h 49min hämärää. Ei unta. Havainto 3: Motoristit kutsuu "luksukseksi" sitä kun kukaan ei nuku 7 päivään ja kaikki palaa. Uusi määritelmä sanakirjaan.

Saldo: -1 villapipo, -3 kg nestettä, -100% usko ihmisyyteen, -7 yötä unta. +1 auringonpistos, +1 todiste että heinäkuu Rukalla on siilin painajainen.

Bandana jäi hyllyyn Jinx Runin jälkeen. Villapipo lähti virran mukana Rukan jälkeen. 7 päivää. Seuraavaksi ne varmaan vie mut kuukaudeksi Saharaan.

Vitustaks mää tiärän. Mää oon siili. Ja nyt mää oon siili joka ei ole nukkunut viikkoon.

Lähde säätiedoille: J2Ski & Ilmatieteen laitos, Ruka 14.–20.7.2024

Kotimatkalla oli hiljanen hyvä mieli

Kotimatka

Kun teltta purettiin, laatikot tuntu jotenkin kevyemmiltä. Ei siksi, että ne olis oikeesti laihtunu, vaan siksi, että tavaraa oli lähteny maailmalle.

Autossa ei puhuttu paljoa.

Ei siks, että olis väsyttäny.

Vaan siks, että päivä oli menny hyvin.

Mää kuuntelin renkaiden huminaa ja mietin yhtä asiaa.

Ehkä ihmiset ei ajakaan tuhansia kilometrejä pelkästään ostamaan ja myymään.

Ehkä ne tulee tapaamaan niitä samoja kavereita, joiden kanssa ne viime vuonna nauro samalle huonolle jutulle ja tänä vuonna nauraa sille uudestaan.

Se on vähän omituista.

Mut kai siinä on jotain järkeä.

Vitustaks mää tiärän.

Mää oon siili.