Edelleen Saariselkä. Edelleen Jänkhällä Jytisee. Ja edelleen sellanen sää, että jos joku yrittää myydä Lapin elokuuta raikkaana loppukesän elämyksenä, mää voin tunkea sille märän telttakankaan kauluksesta sisään.
Vettä ei tullu kunnolla. Sehän olis ollu liian selkeetä. Taivaalta tuli semmosta tasaista, hienoa tihkua, joka ei näytä juuri miltään mutta kastelee kaiken ihan yhtä tehokkaasti. Ilma oli kylmä, kosteus tunki nahkaliivin alle ja myyntiteltassa oli niin hiljasta, että mää ehdin seurata yksittäisten sadepisaroiden elämänkaarta teltan katolta maahan asti.
Lauantain piti ohjelman perusteella olla viikonlopun varsinainen tapahtumapäivä. Tarjolla oli motoristikirkkoa Kaunispäällä, paraatiajoa Inariin, sähköpyöräretkeä, bingoja, karaokea, stand upia ja illalla päättäjäiset. Paperilla Saariselällä siis tapahtui vaikka mitä.
Meidän näkökulmasta päivän suosituin laji oli turha kökkiminen teltassa.
NahkaJaakko ja Nekeli istuivat myyntiteltassa naamat sellasessa asennossa, ettei niitä olis tarvittu edes erikseen kieltämään hymyilemästä. Kylmä tuli maasta, kylmä tuli ilmasta ja kylmä tuli varmaan jostain Norjan suunnastakin ihan vaan vittuillakseen. Välillä joku ihminen kulki ohi, ja silloin koko teltta melkein virkisty, että saatana, tuolla on asiakas.
Ei ollu.
Se käveli ohi.
Mää olin jo aikaisemmin kiinnittäny huomiota motoristien ajohousuihin. Hyviä housuja muuten, suojia löytyy polvista ja perseestä ja vetoketjua joka suuntaan, mutta taskupuolella tuntuu olevan joku vakava suunnitteluvirhe. Rahaa ei nimittäin tuntunu löytyvän niistä juuri ollenkaan.
Lauantaina sain lopullisen selityksen.
Ostohousut oli jääny kotiin.
Ei siinä muu auta. Saariselälle oli kyllä muistettu ottaa pyörät, ajokamat, sadevehkeet, kypärät, hanskat ja varmaan neljät tekniset alusvaatteet, mutta ne housut, joiden taskussa on rahaa myyntikojuille, oli jääny eteisen naulaan.
Meidän päivän myynti alkoi näyttää sen mukaselta. Jossain vaiheessa meni yks muki. Sitten muutama fan koozie. Joku avaimenperä löysi uuden omistajan, yks nahkaliivi lähti maailmalle ja lisäksi meni jotain pientä sälää, jonka varaan ei ehkä kannata rakentaa kansainvälistä kasvustrategiaa.
Mää seurasin kaupankäyntiä pöydältä ja yritin laskea päivän taloudellista tulosta siilin matematiikalla. Lopputulos oli suunnilleen se, että jos tästä pitäis ruokkia koko Hellulandian retkikunta, nälkä tulis ennen iltapalaa.
Konkurssihakemusta ei vielä tarvinnu täyttää, mutta mitään samppanjapulloa ei myöskään laitettu kylmään. Tosin se olis jäähtyny teltassa ihan itsestään.
Kaikkein vittumaisinta oli se, ettei tapahtuma sinänsä ollu kuollu. Ohjelmaa oli. Moottoripyöriä oli. Ihmisiäkin oli jossain. Ne vaan ei tuntunu olevan siinä kohtaa Saariselkää, missä me kökittiin tavaroidemme kanssa tihkusateessa odottamassa kaupankäynnin ihmettä.
Välillä mää kattelin Nekeliä. Sitten NahkaJaakkoa. Sitten tyhjää käytävää teltan edessä.
Ja taas Nekeliä.
Kukaan ei sanonu mitään.
Ei tarvinnu.
Kaikilla oli sama ajatus.
Vittu mitä kökkimistä.
Mut semmosta tapahtumamyynti välillä on. Yhtenä päivänä ympärillä pyörii porukkaa, tavara liikkuu ja joku halaa uutta mukiaan silmät kosteena. Seuraavana päivänä istut elokuussa Lapissa villat melkein perseessä asti ja seuraat, kuinka tihkusade kastelee nurmikkoa asiakkaiden puolesta.
Mää en silti luovuttanu toivoa. Jokainen teltan ohi kulkeva motoristi sai vielä mahdollisuuden todistaa, että jossain niistä lukuisista ajohousujen vetoketjuista olis sittenkin rahaa.
Ei juuri ollu.
Ostohousukato oli todellinen.
mE’mmin päiväkirja 2026 – Jänkhällä Jytisee, Saariselkä
Paikka: Saariselkä, Lappi
Tapahtuma: Jänkhällä Jytisee 2026
Päivä: lauantai 15.8.2026
mE’mmin arvio: Ohjelmaa vitusti, asiakkaita huomattavasti vähemmän.