Vittu mikä tavaramäärä

Mää olin ihan varma, että ne muuttaa pois. Pihalle ilmesty valkonen koppiperäkärry ja sinne alko hävitä laatikko toisensa jälkeen. Nahkalaukkuja. Nahkaliivejä. Vöitä. Solkia. Mukeja. Tyhjiä mukeja. Lisää mukeja. Semmonen mukiprässi, joka paino enemmän ku keskikokonen villisika. Kaikki piti kuulemma saada mukaan.

Mää olin siihen aikaan vielä ihan tavallinen pieni siili. Ei ollu m'Emmi-mukeja. Ei pehmosiilejä. Ei poseerauksia. Ei kukaan tullu pyytämään yhteiskuvaan. Mää olin vaan laatikossa, jonka joku työnsi koppikärryyn. Luultavasti vahingossa. Tai sitte ne tiesi tasan tarkkaan. Vitustaks mää tiärän.

Lopulta ovi meni kiinni. Ulkona oli talvi. Sisällä haisi nahka, pahvi ja kahvi. Mää tajusin, että tästä ei taida tulla ihan tavallinen viikonloppu.

Salainen havainto: Ihmiset sanoo aina: "Ei oteta ku ihan välttämättömät." Sitte ne täyttää kärryn niin täyteen, että jos mää olisin ollu yks siili isompi, olisin joutunu kävelemään Helsinkiin.

Nahka haisee rahalta

MP24, Helsinki

Messukeskuksessa oli enemmän moottoripyöriä ku mää olin nähny koko elämäni aikana. Ihmiset kiersi osastolta toiselle, silitteli tankkeja, koputteli laukkuja ja nyökkäili toisilleen niin vakavana, että luulis niiden ratkaisevan maailman kohtaloa. Todellisuudessa ne vertaili hanskoja.

NahkaJaakko teki töitä koko päivän. Semmonen yhdeksän metrin teltta ei pyöri itestään. Naarasoletettu teki mukeja siihen tahtiin, että mää aloin epäillä ihmisten juovan enemmän kahvia ku vettä. Mää pysyttelin laatikoiden välissä ja kattelin.

Yks asia pisti heti silmään. Motoristit halaa toisiaan aivan saatanasti. Ei tarvi ku kerran tavata jollain huoltoasemalla vuosia sitten, niin seuraavalla kerralla halataan ku kadonnu veli olis löytyny. Mää tulin siihen tulokseen, että ne tunnistaa toisensa nahkan hajusta. Muuta järkevää selitystä en oo vielä keksiny.

Yks ihmisuros kävi meidän osastolla monta kertaa. Se pysähty, silitti yhtä laukkua ja sano joka kerta: "Mää tuun ihan kohta takasin." Ei tullu. Ehkä se jäi jumiin johonkin toiseen osastoon. MP-messuilla oli viikonlopun aikana kymmeniätuhansia ihmisiä. Sinne mahtuu katoamaan kokonainen ihmisuros.

Salainen havainto: Ihmiset hypistelee nahkalaukkua paljon enemmän ku ne hypistelee omaa lompakkoaan. Luulen, että ne yrittää neuvotella rahan kanssa ajatuksen voimalla.

Kotona on hiljasempaa

Kotimatka

Kun messut loppu, kaikki tavarat meni takasin samoihin laatikoihin, mistä ne oli tullu. Ihmiset käyttää koko viikonlopun tavaroiden purkamiseen ja lopulta pakkaa ne täsmälleen samalla tavalla takaisin.

Kotimatkalla autossa oli paljon hiljasempaa. Kahvia oli juotu enemmän ku laki sallii, jalat oli puhki ja jokanen tuijotti vuorollaan ikkunasta ulos. Mää olin edelleen siinä samassa laatikossa. Nyt se tuntu jo ihan omalta pesältä.

Aurajoelle päästyä mää päätin yhen asian.

Jos näitä viikonloppuja tulee lisää, mää kirjotan kaiken ylös.

Ei ihmiset kuitenkaan ite muista.

📝 ERITTÄIN SALAINEN MUISTILAPPU

Älä kerro kenellekään.

Ensimmäisenä yönä hotellissa mää en uskaltanu lähtee tutkimaan huonetta.

Mää luulin, että hissi syö siilejä.

En oo vieläkään ihan varma, ettei syö.