mE’mmin päiväkirja 2026
yöllinen moottorikerho
Jänkhällä Jytisee oli virallisesti vasta alkamassa, mutta mää olin jo tehny ensimmäisen tärkeän havainnon Saariselän motoristielämästä: täällä ei tarvita moottoripyörää siihen, että koko yön kuuluu pärinää, rohinaa, rutinaa ja epämääräistä mekaanista ääntä. Riittää yks möksä, kaks ihmiseläintä, pari kissaa ja sänky, joka on menettäny uskonsa tulevaisuuteen.
Aamulla kymmeneltä Hellulandian ja NahkaJaakon myyntiteltta oli jo auki. Tavarat oli paikoillaan, ihmiset suoritti kaupallista toimintaa ja mää osallistuin työpäivään erittäin tärkeässä asiantuntijatehtävässä nukkumalla omassa matkailulaatikossani ison pedin alla. Jonkun täytyy huolehtia siitä, ettei koko henkilöstö pala loppuun heti ensimmäisenä päivänä.
Työnjako on kato organisaation perusta.
Yövuoro alkoi jo ennen aamua
Mää olisin voinu saapua töihin aikaisemminkin, jos täällä olis saanu yöllä nukkua. Mutta ei. Nää ihmiset on onnistunu rakentamaan möksän makuutilasta ympärivuorokautisen moottorikerhon, jossa yksikään kone ei käy tasaisesti eikä kenelläkään ole aikomustakaan sammuttaa sitä.
Nekeli ei nuku. Se vehtaa.
Kyljelle. Selälle. Takasin kyljelle. Peitto pois. Peitto päälle. Jalka ulos. Jalka sisään. Välillä kuuluu semmonen matala hurina, että mää alan matkailulaatikossani arvioida, onko yläpuolelle yön aikana ilmestyny 600-kuutioinen Jawa.
NahkaJaakko taas on valinnu aivan toisenlaisen tekniikan. Se kuorsaa.
Eikä millään pienellä sievällä kroh-pyh-menetelmällä, jonka vois vielä tulkita ihmisen normaaliksi hengitystoiminnaksi. Ei saatana. Sieltä lähtee semmonen sahaus, että jos äänen sais valjastettua hyötykäyttöön, aamulla olis möksän vieressä kolme mottia klapeja.
Harrikaksi sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Harrikassa on sentään rytmiä ja munaa. Tää kuulostaa enemmän vanhalta ruohonleikkurilta, jota joku vetää viidettä kertaa käyntiin ja joka aina hetkeks lupaa lähteä mutta päättää sittenkin kuolla.
Nekeli vastaan NahkaJaakon hengityselimistö
Jossain vaiheessa Nekeli herää sahaukseen.
Ensin se yrittää sitä ihmisten hienovaraista menetelmää eli tökkää NahkaJaakkoa. Ei vaikutusta. Seuraava tökkäys on jo vähän määrätietosempi ja kolmannessa aletaan lähestyä sitä voimakkuutta, jolla keskikokosta hyljettä siirrettäis pois kulkuväylältä.
NahkaJaakko vaihtaa asentoa.
KRIIILS.
Sälepohja ilmoittaa osallistuvansa keskusteluun.
NARSK.
Sänky antaa oman lausuntonsa.
Sitten tulee hiljasta.
Mää makaan laatikossani silmät auki ja uskallan ensimmäistä kertaa ajatella, että jumalauta. Se tapahtui. Ihmiset oppi nukkumaan.
Kymmenen sekuntia.
Kaksikymmentä.
Sitten jostain yläpuolelta kuuluu ensimmäinen varovainen:
KRRRHHH...
Voi vittu.
Moottorikerho avattiin uudelleen.
Sänkykin haluais kotiin
Tätä jatkuu yön mittaan niin monta kierrosta, että mää lakkaan laskemasta. Nekeli havahtuu, NahkaJaakko sahaa, Nekeli tönii, NahkaJaakko kääntyy ja sänky päästää sellasen äänen, että sen pitäis saada vaarallisen työn lisää.
Kriils. Narsk. Krooh. Hurrr.
Siinä on meidän Saariselän yöllinen soundtrack.
Ja koska mää olen pieni eläin ison pedin alla, jokainen sälepohjan narahdus kuuluu tänne erityisen hienosti. Ihmiset on maksanu päästäkseen Jänkhällä Jytisee -tapahtumaan. Mää sain oman jytinän suoraan kattoon ilmaiseksi.
Sitten saapuu ammattilainen
Kun ihmiset on aikansa yrittäny ratkaista nukkumisongelmaa ihmisten menetelmillä ja epäonnistunu siinä täydellisesti, paikalle saapuu kissa.
Ei kokousta. Ei neuvottelua. Ei keskustelua ergonomiasta, kuorsausasennoista tai siitä, kumman vika tää kaikki on.
Kissa kävelee pedille, valitsee Nekelin ja asettuu sen päälle.
Sitten kone käynnistyy.
HURRRRRRRRR.
Mää kuuntelen laatikosta.
HURRRRRRRRR.
Nekelin vehtaaminen loppuu.
Kissa jatkaa värähtelyhoitoa tasaisella teholla, kunnes naaras rauhottuu kokonaan. Kohta kissa nukkuu Nekelin päällä, Nekeli nukkuu kissan alla ja möksässä vallitsee viimein jonkinlainen rauha.
Siinä se taas nähtiin. Ihmiset voi ostaa älykelloja, unisovelluksia, erikoistyynyjä ja vaikka minkä helvetin hyvinvointilaitteen. Kissa hoitaa saman asian menemällä ihmisen päälle makaamaan.
Aamuvuoroon levänneenä. Suunnilleen.
Määkin sain lopulta nukuttua sen verran, että aamulla pystyin jatkamaan vastuullista työuraani laatikossa. Kymmeneltä muut oli jo myyntiteltassa ja mää jäin vielä palautumaan yön moottorikerhon jäljiltä.
Jänkhällä Jytisee siis Saariselällä.
Päivällä moottoripyörät.
Yöllä NahkaJaakko.
Ja jos oikein huono tuuri käy, sälepohja vetää soolon.
Ei ihme, että kissa joutuu johtamaan koko vitun yövuoroa.
Lisää mE’mmin päiväkirjoja Hellulandian blogissa
Hellulandian päiväkirjoissa matkailu ei tarkoita pelkkiä tunturimaisemia, nähtävyyksiä ja huolellisesti rajattuja lomakuvia. mE’mmin näkökulmasta olennaisempaa on yleensä se, kuka kuorsas, kuka oksensi, mitä hajos, mihin katos tavarat ja miksi ihmiset tekevät vapaaehtoisesti asioita, joista ne myöhemmin valittaa.
Mukana seikkailee koko Hellulandian retkikunta ihmiseläimineen, Pajakissoineen, möksineen ja muine liikkuvine katastrofikeskuksineen. Reissut tapahtuu oikeesti, mutta mE’mmi raportoi niistä omalla piikikkäällä tavallaan – eikä se tunne erityistä tarvetta suojella ihmisnaaraiden tai -urosten mainetta.
Lue lisää Hellulandian päiväkirjoja