. Tai niin mää luulin.

Tänään NahkaJaakko ilmoitti, että lähdetään Mannin Navetan MotorCafeen. Mää olin heti valmis, koska kesä alkaa olla lopuillaan, elokuu vetää viimeisiään ja mun siilijärjellä tästä seuraa aivan loogisesti, että tänään on MotorCafen päättäjäiset. Hieno homma. Kauden päätös. Viimeinen kierros. Moottoripyöriä, kahvia ja juhlallinen hyvästely kesälle. Mää olin siis henkisesti menossa päättäjäisiin.

Nekeli ei lähde. Se kuunteli suunnitelmaa ja ilmoitti, että vittu mää mitään ajokamoja vedä päälle 240 metrin takia. Tässä kohtaa mun oli vaikea väittää vastaan. Mannin Navetta on meiltä nimittäin 240 metrin päässä. Kaksisataaneljäkymmentä vitun metriä. Autolla minuutti, kävellen kolme. Nekeli jäisi vielä vetämään ajokenkää jalkaan siinä vaiheessa, kun NahkaJaakko olis jo Navetan pihassa sammuttamassa pyörää. Niinpä tästä tuli NahkaJaakon ja mun seikkailu.

Mulla ei sen sijaan ole mitään ongelmaa ajovarusteiden kanssa. Mulla on oma kypärä, omat ajolasit ja omat ajovaatteet. Tässä kohtaa on ehkä syytä mainita, etten mää ole aivan varma niiden alkuperästä. Vittu saatana, mää kuulin, että ne on kuulemma joskus kuuluneet jonkun meksikolaisen kartellipomon chihuahualle. En tiedä, onko tarina totta, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Kamat sopii mulle ja siinä on mun mielestä riittävästi taustatarkastusta. Jos joku pieni meksikolainen koira on ennen mua vetänyt näissä lasit silmillä rikollispomon kyydissä, sillä on ainakin ollut asenne kohdallaan. Toivottavasti se ei tule hakemaan niitä takaisin.

Ajokamat päälle ja menoksi. Paitsi ettei me tietenkään ajeta niitä 240 metriä suoraan. NahkaJaakko ajaa ensin Shellille kaveria vastaan, koska näin lyhyeen moottoripyöräretkeen tarvitaan ilmeisesti kokoontumisajo. Ihmisurokset eivät vain mene tapahtumaan. Ne tapaavat ensin jossain muualla, seisovat hetken pyörien vieressä ja lähtevät sitten yhdessä paikkaan, joka sijaitsee melkein lähtöpaikan vieressä. Nekeli jää kotiin, ja mää lähden NahkaJaakon mukana kiertämään maailmaa päästäkseni lopulta käytännössä naapuriin.

Ja sitten päästään Mannin Navetalle. Kypärät saadaan hädin tuskin mopon päälle, kun saatanallinen halaaminen käynnistyy samalla punaisen sekunnin puolikkaalla. Ei mitään rauhallista saapumista, ympärille katselua tai arvokasta siirtymistä tapahtuma-alueelle. Ei. Kypärä pois, kypärä mopon päälle ja HALAUS. Toinen ihminen. HALAUS. Kolmas. HALAUS. Jostain ilmestyy lisää tuttuja ja taas halataan. Mää kattelen touhua kartellipomon chihuahuan ajolasit päässä ja alan epäillä, että MotorCafen varsinainen ohjelmanumero ei olekaan moottoripyörät eikä karaoke vaan järjestelmällinen tuttujen puristaminen.

NahkaJaakko tuntee porukkaa. Porukka tuntee NahkaJaakon. Ja ilmeisesti jokainen tällainen havainto pitää vahvistaa fyysisesti. Saatanallinen halaaminen leviää pitkin pihaa nopeammin kuin kukaan ehtii sanoa moro. Mää olen siili. Mun lajilla on piikit aivan tätä varten. Ihminen taas on evoluution aikana hukannut piikkinsä ja joutuu nyt puolustautumaan sosiaalisilta tilanteilta pelkällä nahkatakilla.

Siinä halaushelvetin keskellä mulle selviää myös yksi aivan olennainen asia: tänään ei ole päättäjäiset. Tänään on ihan tavallinen MotorCafe-ilta ja ohjelmassa on karaokea. Varsinaiset päättäjäiset ovat vasta 2.9. Vittu. Mää olin jo ehtinyt rakentaa koko päivän päässäni valmiiksi: viimeiset pyörät pihassa, haikeat katseet kesään, ehkä joku pitää puheen ja mää seison arvokkaasti NahkaJaakon mukana todistamassa yhden aikakauden päättymistä. Ei. Tänään halataan ja joku laulaa karaokea navetassa.

No, mennään sitten sillä. Mannin Navetan MotorCafe on kuitenkin niitä paikkoja, joissa ei oikeastaan tarvitse tapahtua mitään erityistä. Pihalle tulee moottoripyöriä ja harrastevehkeitä, ihmiset jäävät juttelemaan ja aina löytyy joku, joka tietää jonkun toisen pyörästä enemmän kuin sen omistaja itse. Mää voin sillä aikaa suorittaa omaa tapahtumatarkastustani, pitää silmällä NahkaJaakon halaustilannetta ja selvittää, löytyykö tarjoilupuolelta mitään siilin kannalta kiinnostavaa.

Ja nyt mää tiedän ainakin yhden asian. Kun tullaan kotiin, ei tarvitse vielä sanoa MotorCafelle soromnoo. Me tullaan tänne viikon päästä uudestaan. Niihin oikeisiin päättäjäisiin. Saatana. Sitten ne varmaan halaa taas.

Salainen havainto

Ihmisnaaras arvioi moottoripyöräretken kannattavuuden sillä perusteella, kestääkö ajokamojen pukeminen kauemmin kuin itse matka. Ihmisuros ratkaisee saman ongelman ajamalla ensin kokonaan muualle. Siili vetää päälle mahdollisesti kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvän chihuahuan ajovarusteet ja huomaa perillä, että kaikkein vaarallisin osuus olikin sosiaalinen kanssakäyminen. Onneks mulla on piikit.

Muistilappu

Nekeli jää kotiin. NahkaJaakon mukaan. Kypärä, ajolasit ja ajovaatteet päälle. Ensin Shellille kaveria vastaan ja vasta sieltä Mannin Navetalle. Kotoa Navetalle suorinta tietä 240 metriä, mutta suoraan meneminen olis ollut liian helppoa. Kypärät mopon päälle ja välittömästi käynnistyy saatanallinen halaaminen. Tänään MotorCafe ja karaoke. Ei saatana vielä päättäjäiset. Ne ovat vasta 2.9.

25.8. – MotorCafen päättäjäiset

Lisätiedot tapahtumasta:

#Hellulandia #mEmmi #mEmminPäiväkirja #ManninNavetta #MotorCafe #Lieto #LietoAS #NahkaJaakko #Moottoripyörät #Prätkäily #Motoristi #Karaoke #SaatanallinenHalaaminen #240Metriä #EiVieläPäättäjäiset #SiililläOnPiikit