Lauantai 15.8. – Startti kohti etelän lämpöä

Kun naaraat palasivat saunasta, tunnelma oli heti vähän parempi. Ei sillä, että kukaan olisi yhtäkkiä muuttunut energiseksi tai iloiseksi, mutta lämpimän saunan jälkeen ei enää vituttanut ihan yhtä paljon. Pitkä viikonloppu tunturissa alkoi olla taputeltu, ja jokainen halusi jo kotia kohti.

Sillä välin leiri ei ollut juuri muuttunut. Purkaminen oli edennyt suunnilleen samaa vauhtia kuin poro, joka löntysteli thai-ruokavaunun ohi täysin omassa aikataulussaan. Tavaraa oli edelleen siellä täällä, laatikoita lojui pitkin maata ja NahkaJaakko seisoi keskellä kaikkea yrittäen näyttää siltä, että homma on täysin hallinnassa.

Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin löysi paikkansa. Markiisi meni kasaan, pöydät ja tuolit katosivat tavaratiloihin, sähköt irrotettiin ja viimeisetkin narut käärittiin takaisin omille paikoilleen. Möksä oli edelleen ehjä, Kotilo oli mukana ja pajakissat odottivat jo lähtöä omilla paikoillaan.

Yks kaasuliekki oli päivän aikana yrittänyt järjestää meille ihan oman ohjelmanumeronsa, mutta siitäkin selvittiin ilman suurempia vahinkoja. Siinä kohtaa alkoi tuntua siltä, että ehkä tämän päivän yllätykset oli vihdoinkin nähty. Kukaan ei enää kaivannut uusia katastrofeja.

Kello näytti 21.15.

Sitten tuli päivän paras hetki.

NahkaJaakko käänsi virta-avainta.

Moottori hörähti käyntiin.

Möksä nytkähti liikkeelle.

Ja koko viikonlopun ajan paikallaan ollut maisema alkoi valua hiljalleen taaksepäin.

Saariselkä jäi taakse tihkusateineen, kylmine aamuineen, märkinä kuivuneine ajovaatteineen, kiireine pakkauspäivineen, kadonneine ostohousuineen ja kaikkine muine yllätyksineen. Tuntui melkein oudolta lähteä, kun sama paikka oli ollut koti monta päivää, mutta samalla olo oli helpottunut.

Mää kömmin omaan matkapesääni ja huokaisin pitkään. Tunturielämä oli ollut hienoa, mutta kyllä sitä voi myöntää ääneenkin, että välillä riittää. Viime päivinä oli kastuttu, paleltu, naurettu, tehty töitä, ajettu pitkiä matkoja ja nukuttu vähän liian vähän.

Joku sanoi, että etelässä olisi lämpimämpää.

En tiedä pitääkö se paikkaansa.

Mutta tämän viikon jälkeen jo neljätoista astetta, kuiva penkki ja sadevaatteeton päivä kuulostivat melkein luksuslomalta.

Edessä oli pitkä kotimatka. Takana jäi yksi parhaista Jänkhällä Jytisee -reissuista, uusia tuttavuuksia, vanhoja kavereita, monta hyvää muistoa ja aivan riittävästi tarinoita kirjoitettavaksi vielä pitkän aikaa.

Mää katoin vielä kerran taaksepäin.

Soromnoo vaan, Saariselkä.

Kyllä me vielä nähdään.

Hellulandian päiväkirjat

mE'mmin päiväkirja 2026 kertoo oikeista matkoista, tapahtumista ja sattumuksista siilin näkökulmasta. Mukana kulkevat Nekeli, NahkaJaakko, pajakissat Norris ja Pirppu'u sekä liikkuva möksä ja Kotilo-pesäkärry, joiden kanssa tavallinenkin reissu muuttuu helposti seikkailuksi.

Jos pidät persoonallisista matkakertomuksista, kuivasta huumorista, Varsinais-Suomen murteesta ja rehellisestä tarinankerronnasta, löydät lisää päiväkirjoja, Pajakissojen raportteja ja Hellulandian tarinoita DIY Hellulandiasta.

Lue lisää: https://diy.hellulandia.fi/