Hellulandia - tää nyt vaan on tämmöne
Tekoälysisältö
mE’mmin päiväkirja 2026
Perjantai aukes Saariselällä semmosella itsevarmuudella, että tästä tulee nyt se päivä. Jänkhällä Jytisee, motoristeja pitkin tunturia, ohjelmaa aamusta yöhön ja tapahtuma-alue täynnä väkeä. Hellulandian ja NahkaJaakon myyntiteltta laitettiin aamulla iskuun sillä ajatuksella, että kohta tässä saa painaa menemään eikä ehdi edes miettiä, koska viimeks kävi kusella.
No ehdittiin.
Kuselle olis ehtiny kävellä vaikka Inariin.
Saariselkä tarjoili meille elokuun puolivälissä lämpötilaa, joka sopis paremmin jääkaapin vihanneslokeroon. Ei mitään kivaa tunturiviileyttä, vaan semmosta sitkeetä kylmyyttä, joka hivuttautuu ensin varpaisiin, sitten perseeseen ja lopulta ihmisen koko persoonallisuuteen. NahkaJaakko ja Nekeli alkoivat näyttää jo aamupäivällä siltä, että seuraavalle iloisesti onpas raikas ilma -kommentoijalle tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Mää päivystin pöydällä Ruby Red -liivissä ja tiara päässä. Jonkun tässä porukassa piti sentään ylläpitää vaikutelmaa ammattimaisesta tapahtumamyynnistä. Sisäisesti olin jo sitä mieltä, että Lapin kesä on markkinointitermi, jonka keksijä pitäis laittaa vuorokaudeks myyntitelttaan ilman villakalsareita.
Asiakas! Eiku ei vittu sittenkään
Välillä jostain ilmesty ihminen.
Silloin teltassa tapahtui välittömästi pieni biologinen ihme. Selät suoristu, katseet tarkentu ja joku oli jo henkisesti tekemässä kauppaa. Ihminen lähesty. Hidasti. Vilkas mukeja, koozieita ja muuta tavaraa.
Nyt.
Nyt se tulee.
Ei tullu.
Se jatko matkaa.
Tätä toistettiin päivän aikana niin monta kertaa, että siitä olis voinu tehdä oman Jytinärastin: arvaa, pysähtyykö seuraava motoristi vai käveleekö sekin saatana ohi.
Moottoripyöriä kyllä riitti. Ajokamoja riitti. Kromia kiilsi sen verran, että auringon olis periaatteessa pitäny löytyä pelkän heijastuksen perusteella. Mutta ihmisten rahankäyttöjärjestys vaikutti olevan bensa, kalja, moottoripyörään joku metallinpala jonka tarkoitusta kukaan muu ei ymmärrä – ja jos jotain jää, voidaan ehkä harkita mukia.
Ei ilmeisesti jääny.
Kissavahti suorittaa Jytinät
Kissavahti sen sijaan päätti, ettei tänne asti olla tultu istumaan teltassa jäätymässä, ja lähti suorittamaan tapahtumaa oikein urakalla. Siinä missä me vahdittiin tuotteita ja ohikulkijoiden selkiä, naaras paineli ohjelmanumerosta seuraavaan kuin sillä olis ollu henkilökohtainen velvollisuus saada koko pääsymaksu käytettyä.
VeitikkaBingoa, Jytinäolympialaisia, karaokea sekä FMX- ja stunt-meininkiä. Jos jossain tapahtui jotain, missä ei vaadittu omaa moottoripyörää eikä välitöntä kuolemanvaaraa, kissavahti oli todennäköisesti matkalla sinne.
Enduroretken kohdalla sen itsesuojeluvaisto sentään heräs.
Hyvä niin.
Meillä oli jo kaks Pajakissaa mukana, eikä tarvittu kolmatta hoidettavaa naarasta paketissa.
Ohjelmaa olis ollu vaikka muille jakaa
Illalle Jytinät lupas lisää musiikkia ja menoa. Pirtissä Paavo Asunmaa Bandia ja muualla tapahtuman iltaohjelmaa Tuure Kilpeläisen ja Pete Parkkosen tahdissa. Karaokea olis saanut vetää melkein siihen asti, kun normaalit siilit alkaa jo harkita aamupalaa.
Eli tapahtumassa oli ohjelmaa.
Siitä ei voi valittaa.
Meidän ongelma oli lähinnä se, että myyntiteltan ympärillä välillä vallitsi semmonen rauha, että olis tehny mieli tarkistaa puhelimesta, oliko tullut joku yleinen väestönsuojeluilmoitus, jonka kaikki muut oli saanu paitsi me.
Jossain ne ihmiset oli.
Ei vaan meidän edessä.
Rahaa ei varsinaisesti satanut
Päivä ei sentään ollu täydellinen kaupallinen ruumis. Jotain meni, joku pysähty ja välillä päästiin jopa tekemään sitä varten mitä teltta oli pystytetty. Mutta mitään tilannetta, jossa Nekeli olis joutunu huutamaan NahkaJaakolle että hae lisää vaihtorahaa ja äkkiä, ei päässy syntymään.
Tapahtumamyynti on muuten hieno laji.
Ensin pakkaat puoli omaisuutta mukaan. Sitten ajat sen satojen kilometrien päähän. Purat tavarat, rakennat teltan, asettelet kaiken nätisti ja seisot kylmässä odottamassa, että tuntematon ihminen päättää tarvita juuri tänään teräsmukin.
Ja jos ei päätä, seisot siinä silti.
Helvetin hyvä järjestelmä.
Perjantain tilinpäätös
Illan mittaan alkoi olla selvää, ettei Saariselkä tänään räjähdä meidän myyntipöydän ympärillä hallitsemattomaks kulutusjuhlaks. Jytinä kyllä kuului muualla, mutta meidän teltassa suurimmat äänet tais tulla kiroilusta ja siitä, kun joku siirteli tavaroita jo kolmannen kerran paremman tekemisen puutteessa.
Mää kattelin tapahtuma-aluetta, moottoripyöriä ja niitä ihmisiä, jotka taas kerran käveli meidän ohi.
Ei tää mikään katastrofi ollu.
Mut jos päivän kassasta olis yrittäny tehdä setelisadetta, olis pitäny heittää sama seteli ilmaan monta kertaa.
Ja siinä kylmyydessä sekin olis varmaan jäätyny kesken lennon.
Hashtagit:
#Hellulandia #mEmmi #mEmminPäiväkirja #JänkhälläJytisee #JänkhälläJytisee2026 #Saariselkä #Lappi #Moottoripyörätapahtuma #MPtapahtuma #Motoristit #NahkaJaakko #Tapahtumamyynti #Myyntiteltta #Karavaanielämää #HellulandianReissut #PiikikäsNäkökulma #AivopieruByHellulandia