mE’mmi ja yhden prosentin Gremlin Bell

Hellulandian verkkokaupassa oli monta Gremlin Belliä, mutta vain yhdessä niistä oli kylkeen kaiverrettu 1 %. Se ei ollut tavallinen koriste eikä tusinatavara, vaan ainoa laatuaan oleva pieni metallikello. Se riippui muiden kellojen joukossa vaatimattomana, vaikka tiesi itse olevansa juuri se, jota joku vielä etsisi.

Gremlin Bellin tehtävä oli suojella moottoripyörää ja sen kuljettajaa tien varjoissa asuvilta gremlíneiltä. Vanhat motoristit tiesivät, että kello tehosi parhaiten silloin, kun se saatiin toiselta ihmiseltä lahjaksi, sillä metallin sisälle jäi silloin pieni pala antajan hyvää tahtoa. Yhden prosentin kellossa oli sen lisäksi jotakin muuta, sillä sen kaiverrus näytti hämärässä välillä syvemmältä kuin päivällä.

Eräänä iltana verkkokauppaan tuli tilaus juuri siitä kellosta. Asiakas oli nähnyt 1 % ‑kaiverruksen, tunnistanut sen merkityksen ja maksanut kellon noudettavaksi. Koska niitä oli vain yksi, kello siirrettiin syrjään odottamaan omistajaansa.

Ainakin niin ihmiset luulivat.

Samana yönä mE’mmi istui piirongin päällä ja tarkasteli päivän tapahtumia. Hänen piikeissään kimalsi turkoosi, päässä keikkui tiara ja vieressä oli suuri lakritsilaatikko, jonka sisältöä hänen ei ollut lupa tutkia. Kun mE’mmi kuuli pienen metallisen helähdyksen, hänen kuononsa kääntyi välittömästi ääntä kohti.

yhden prosentin Gremlin Bell lepäsi yksinään noutotilausten joukossa. Sen mustaan kylkeen kaiverrettu prosenttimerkki välähti kuunvalossa, ja mE’mmi nosti toista kulmaansa. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt kelloa, joka näytti samaan aikaan niin pieneltä ja niin saatanan tärkeältä.

”Yks prosentti mitä?” mE’mmi kysyi hiljaa. ”Järkee, käytöstapoi vai alennusta?”

Kello helähti vain kerran. Ääni oli niin hiljainen, etteivät ihmiset kuulleet sitä makuuhuoneeseen, mutta mE’mmi kuuli siinä pitkän tien, märän asfaltin ja moottorin tasaisen jyrinän. Hän kuuli myös jotakin, mikä kuulosti aivan selvästi haasteelta.

Seuraavana päivänä asiakas tuli noutamaan ostamaansa kelloa. Tilaus löytyi järjestelmästä, maksu näkyi oikein ja kaikki vaikutti olevan kunnossa, kunnes oli aika ojentaa kello asiakkaalle. Silloin huomattiin, ettei yhden prosentin Gremlin Bell ollutkaan siinä, mihin se oli jätetty.

Ensin tutkittiin noutotilausten laatikko. Sen jälkeen käytiin läpi pöydät, hyllyt, pakkaukset, laatikot ja kaikki sellaiset paikat, joihin pieni kello olisi voinut vahingossa päätyä. Lopulta tarkastettiin vielä piirongin päällinen ja siellä oleva lakritsilaatikkokin, mutta kelloa ei ollut laatikon päällä, takana eikä alla.

Kello oli yksinkertaisesti poissa.

Koska niitä oli ollut vain yksi, samanlaista ei voitu ottaa varastosta tilalle. Asiakkaalle kerrottiin rehellisesti, että hänen ostamansa kello oli kadonnut tavalla, jota kukaan ei osannut selittää. Anteeksipyynnön lisäksi hänelle annettiin mahdollisuus valita kaksi erilaista Gremlin Belliä muiden mallien joukosta.

Asiakas katseli kelloja rauhassa eikä suuttunut, vaikka siihen olisi ollut täysi oikeus. Hän löysi kaksi hienoa kelloa, joista kumpikin sopi omalla tavallaan hänen tarkoitukseensa. Niin hän lähti Hellulandiasta mukanaan kaksi uutta suojaa, vaikka juuri se tärkeä 1 % ‑kello oli jäänyt saamatta.

Illalla ihmiset etsivät kadonnutta kelloa vielä kerran. Piirongin päällä oli vain lakritsilaatikko, jonka kansi oli suljettu ja jonka päällä ei ollut mitään. Lopulta oli pakko hyväksyä, että kello oli joko pudonnut johonkin mahdottomaan rakoon tai lähtenyt omille teilleen.

Mutta Gremlin Bellit eivät lähde omille teilleen ilman apua.

Aamuyön viimeisenä pimeänä hetkenä pihasta kuului hyvin pieni helähdys. Sen jälkeen terassilla rapisi, ovi liikahti ja joku kulki sisällä niin varovasti kuin vain siili, joka tietää tehneensä jotakin kiellettyä, voi kulkea. Tiara osui kerran ovenkarmiin, mutta muuten mE’mmi onnistui palaamaan hipihiljaa.

Hän kiipesi piirongille, nosti jotakin Ruby Red ‑hapsuliivinsä alta ja laski sen lakritsilaatikon päälle. Tumma kello oli nyt pölyinen, ja sen kyljessä näkyi yksi pieni naarmu, jota siinä ei ollut ollut aikaisemmin. mE’mmi pyyhkäisi kellon pintaa käpälällään, varmisti 1 % ‑kaiverruksen olevan näkyvissä ja poistui ennen kuin kukaan heräsi.

Seuraavana aamuna kello löytyi heti. Se lepäsi keskellä piirongin päällä olevan lakritsilaatikon kantta niin selvästi näkyvissä, ettei sitä olisi voinut edellisenä päivänä olla huomaamatta. Kaikki muistivat katsoneensa juuri siihen, eivätkä muistot muuttuneet, vaikka kello nyt väitti omalla olemassaolollaan muuta.

Vasta myöhemmin mE’mmin päiväkirjasta löytyi selitys. Hän oli kuullut kellon kutsuvan yöllä ja päättänyt, ettei niin tärkeää Gremlin Belliä voinut luovuttaa asiakkaalle ilman kunnollista laatutarkastusta. Hänen mukaansa 1 % ‑kaiverruksella varustetun kellon piti selvitä yhdestä aidosta yöstä ennen kuin sen saattoi päästää suojelemaan ketään muuta.

mE’mmi ei kirjoittanut tarkasti, missä hän oli kellon kanssa käynyt. Päiväkirjassa mainittiin vain pimeä tie, Aurajoen silta, kolme erittäin vittumaista gremliniä ja yksi moottoripyörä, jonka takarengas olisi muuten saattanut löytää ruuvin väärästä paikasta. Viimeisellä rivillä luki: “Kello toimii. Gremlinit ei. Palautin ennen aamukahvii, joten tästä ei tarvii tehdä mitään helvetin numeroo.”

Asiakkaalle ilmoitettiin, että hänen alkuperäinen kellonsa oli löytynyt. Koska hän oli sen ostanut, yhden prosentin Gremlin Bell kuului tietenkin hänelle, vaikka se olikin pitänyt ennen luovutusta oman salaisen yönsä. Kaksi muuta kelloa jäivät muistuttamaan siitä päivästä, jolloin yksi kadonnut kello oli muuttunut kolmeksi suojaksi.

Kun 1 % ‑kello viimein kiinnitettiin moottoripyörään, se helähti kerran hieman tavallista kirkkaammin. Kukaan muu ei tiennyt, tervehtikö se uutta omistajaansa vai nauroiko se yhdessä mE’mmin kanssa ihmisille, jotka olivat etsineet sitä lakritsilaatikon päältä jo edellisenä päivänä. mE’mmi ei kommentoinut asiaa, vaan makasi käsilaukussaan silmät kiinni ja yksi tassu epäilyttävästi ilmassa.

Ja jos kellon kyljessä oleva uusi naarmu näytti aivan pieneltä siilin kynnen jäljeltä, se oli varmasti vain sattumaa. Ainakin niin mE’mmi myöhemmin väitti, eikä tiaraa käyttävän siilin sanaa sovi epäillä ilman erittäin hyvää vakuutusta. Gremlin Bell puolestaan ei kertonut mitään, sillä oikeat kellot säilyttävät salaisuutensa ja soivat vasta, kun tiellä todella tarvitaan sitä viimeistä yhtä prosenttia.