Aamu valkeni Inari Campingilla, ja mää aloitin päivän sillä perinteisellä tavalla, että työnsin nokkani ulos pesästä ja tarkistin, mitä ihmiset oli yön aikana onnistunu järjestämään mun ihmeteltäväks. Kauaa ei tarvinnut etsiä. Ongelma oli parkkeerattu melkein kiinni möksään.

Leirintäalueella matkailuajoneuvojen välissä pitäis kuulemma olla neljä metriä tilaa. Neljä metriä on ihmisille tärkeä määrä, koska sillä on jotain tekemistä paloturvallisuuden kanssa. Mää en ole palopäällikkö, mutta ymmärrän ajatuksen: jos naapurin kotilo syttyy tuleen, olis kiva ettei oma pesä osallistu tapahtumaan samalla sekunnilla.

Saksalaiset naapurit olivat ilmeisesti saaneet tästä ohjeesta oman käännöksensä. Niiden laskelmissa neljä metriä oli kutistunu yön aikana suunnilleen kahteen. Saatto olla valuuttakurssi, metrinen inflaatio tai joku Saksan oma leirintäalueiden erityismatematiikka. Joka tapauksessa siinä ne nyt oli niin lähellä, että jos molemmat olis avannu ikkunat samaan aikaan, oltais voitu vaihtaa hammastahnaa kurottamatta kunnolla.

Mää kattelin asetelmaa hetken ja totesin, että hienosti meni. Lappiin asti oli ajettu hakemaan väljyyttä, tuntureita, hiljaisuutta ja avaraa luontoa, ja nyt ikkunasta näkyi lähinnä saksalaisen matkailuajoneuvon kylki. Jos olis haluttu asua näin lähekkäin muiden kanssa, oltais voitu säästää polttoaineet ja ajaa möksä Liedossa jonkun kerrostalon rappukäytävään.

Nekeli ei myöskään varsinaisesti ilahtunu tilanteesta. Ihmisnaaras arvostaa omaa rauhaa suunnilleen samalla tavalla kuin Norris arvostaa sitä, ettei kukaan koske siihen ilman kirjallista lupaa. Nyt omaa rauhaa oli tarjolla sen verran, että naapurin aamutoimet olis voinu seurata suorana lähetyksenä ilman internetyhteyttä.

Mää aloin jo nähdä tässä mahdollisuuksia. Ei tarttis aamulla huudella huomenta. Verho sivuun ja suoraan asiaan: Guten Morgen, laitetaanks maitoo kahviin? Samalla vois tarkistaa, mitä siellä on aamupalaks ja kannattaako vaihtaa yksi perunarieska johonkin saksalaiseen leivonnaiseen.

Toisaalta tässä olis voinu kehittää leirintäalueelle kokonaan uuden palvelukonseptin. Jos möksät pysäköidään riittävän lähelle toisiaan, jokaisen ei tarvitse ottaa omia tavaroita mukaan. Yhdellä on kahvinkeitin, toisella paistinpannu ja kolmannella vessapaperi. Tavarat kulkee ikkunasta toiseen ja lopulta koko alue toimii yhtenä suurena yhteistaloutena.

Paloturvallisuus ehkä vähän kärsii, mutta yhteisöllisyys on aivan saatanan korkealla tasolla.

Pajakissat olis voinu myös perustaa ikkunalle rajavalvonnan. Norris hoitais passintarkastuksen ja Pirppu’u tavaroiden fyysisen tarkastuksen. Kaikki rajan yli tuleva ruoka takavarikoitais tietenkin turvallisuussyistä, eikä palautuksia käsiteltäis.

Mää olisin voinu toimia tullina.

Korut, rahat ja muut helposti kannettavat arvoesineet tarkempaan tutkimukseen.

Täysin virallista toimintaa.

Onneks aamun edetessä ympärillä alkoi kuulua ovien pauketta ja moottoreiden käynnistymistä. Leirintäalue tyhjeni pikkuhiljaa, ja yhtäkkiä maisemaan alkoi ilmestyä taas jotain muutakin kuin matkailuautojen seiniä. Ilmaa. Maata. Jopa pala Lappia.

Siinä kohtaa ihmisnaaraat päätti, että eiköhän meidänkin ole aika lähteä. Päätös oli viisas, koska kansainväliset suhteet olivat jo vaarallisen lähellä sitä vaihetta, jossa Nekeli olis joutunu avaamaan aamukahvikeskustelun.

Mää olin samaa mieltä.

Inari oli nähty, Inari Camping testattu ja saksalainen neljän metrin mittajärjestelmä dokumentoitu myöhempää tieteellistä tutkimusta varten. Oli aika pakata lauma taas liikenteeseen.

Pajakissat möksään, ihmisnaaraat omille paikoilleen ja mE’mmi tarkkailemaan maisemia. Seuraavaks suunnaksi Ivalo ja Saariselkä, missä odotti taas uusia mahdollisuuksia todistaa, ettei ihmisten matkailussa mikään pysy yksinkertasena kovin pitkään.

Kun möksä viimein lähti liikkeelle, mää katoin vielä taaksepäin.

Neljä metriä.

Hyvä turvaväli.

Kannatan lämpimästi.

Varsinkin ihmisiin.

mE’mmin huomio

Jos leirintäalueen ohjeessa lukee neljä metriä, se ei tarkoita kahta. Jos pystyt ojentamaan naapurille aamukahvin omasta ikkunasta, mittaus kannattaa ehkä tehdä uudestaan.

Siilin suosittelema turvaväli ihmisiin on muuten tilanteesta riippuen neljästä metristä neljään kilometriin.

Lisää Hellulandian päiväkirjoja

Tää oli mE’mmin päiväkirjaa, jossa ihmisten matkailua tarkastellaan suunnilleen kahdenkymmenen sentin korkeudelta ja huomattavasti kriittisemmin kuin matkailumainoksissa. mE’mmi kulkee Hellulandian mukana möksässä, motoristitapahtumissa ja muissa paikoissa, joihin ihmisnaaraat ovat jostain syystä päättäneet kuljettaa koko liikkuvan omaisuutensa.

Hellulandian päiväkirjoissa samaa maailmaa katotaan useamman kertojan silmin. mE’mmin päiväkirjassa äänessä on piikikäs siili, Hellulandian Nekelin päiväkirjassa tapahtumista kertoo ihmisnaaras itse, ja Pajakissat Norris sekä Pirppu’u toimittaa tarvittaessa omat raporttinsa siitä, mitä ihmiset niiden mielestä taas teki väärin.

Lisää mE’mmin, Nekelin, Pajakissojen ja muun Hellulandian porukan reissuja löytyy osoitteesta diy.hellulandia.fi.

Hellulandia ei lupaa matkailuvinkkejä. Se tarjoaa lähinnä varoittavia esimerkkejä.