Aamu alkoi sillä, että Pirppu’u ilmoitettiin lähteväks Nekelin kanssa Tenon rantaan. Turkoosit valjaat päälle, remmi kiinni ja herra ovesta ulos tutkimaan Lappia sillä perusteellisuudella, jolla normaalisti tutkitaan rikospaikkaa tai tyhjentyneen ruokakupin vastuukysymyksiä. Jokainen kivi piti haistaa, jokainen puska tarkistaa ja kaikki maassa oleva analysoida niin tarkkaan, että jos Tenon rannassa oli tapahtunu jotain viimeisen kolmen vuorokauden aikana, Pirppu’u tiesi siitä ennen paikallisia viranomaisia.

Mää jäin möksään. Jonkun tässä porukassa pitää kuitenkin ymmärtää vastuun päälle, eikä turvallisuus parane sillä, että kaikki juoksee yhtä aikaa pitkin jokirantoja naru perseessä. Sänky jäi mun vastuulle, ja kyseessä on huomattavasti tärkeämpi tehtävä kuin ihmiset näyttää ymmärtävän. Vartioimaton sänky voi pahimmassa tapauksessa olla tuntikausia ilman kissaa, eikä semmosta riskiä oteta ammattimaisessa turvallisuustoiminnassa.

Pirppu’u kuulemma nautti kävelystään. En epäile. Se on muutenkin semmonen, että jos oven takana näkyy kolme neliösenttiä tuntematonta maailmaa, sinne pitäis päästä välittömästi tutkimaan, onko siellä pulu, poro, hyönteinen tai joku muu asia, jonka olemassaoloon pitää henkilökohtaisesti puuttua. Mää en koe vastaavaa tarvetta. Maailma kyllä tulee ilmoittamaan, jos sillä on mulle oikeesti tärkeetä asiaa.

Päivällä ihmiset lähti taas omille retkilleen ja meille jäi möksä. Tässä kohtaa turvallisuusoperaatio eteni suunnitelmien mukaan: mitään ei tapahtunu. Ihmiset kuvittelee helposti, ettei mitään tapahtuminen tarkoita sitä, ettei turvallisuushenkilöstö tee töitä, vaikka todellisuudessa juuri se on onnistuneen valvonnan korkein taso. Jos nukun kolme tuntia eikä asuntoauto katoa, tehtävä on suoritettu virheettömästi.

Pirppu’u hoiti omaa vuoroaan siellä missä milloinkin sattui olemaan kiinnostavinta. Mää keskityin sänkyyn, koska tehtävien jaossa pitää huomioida henkilöstön erityisosaaminen. Pirppu’u on liikkuva tiedusteluyksikkö. Mää olen strateginen reservi.

Illalla möksä siirtyi Inarin caravan-alueelle, missä Pirppu’u löysi lähes välittömästi ikkunan. Se asettui siihen tarkkailemaan poroja, matkailijoita, ajoneuvoja ja kaikkea muuta, mikä teki sen virheen, että liikkui näkyvillä. Jos joku käveli alueen poikki, Pirppu’u seurasi. Jos jossain rasahti, Pirppu’u seurasi. Jos mitään ei tapahtunu, Pirppu’u seurasi sitäkin ihan varmuuden vuoksi.

Mää tein oman ympäristöanalyysini huomattavasti nopeammin. Katsoin ikkunasta, totesin ulkona olevan Lappia ja siirryin peiton alle. Tutkimustulos oli yksiselitteinen: peiton alla oli parempi.

Tää ei ole laiskuutta. Tää on riskienhallintaa.

Ulkona on tuulta, lämpötilavaihtelua, vieraita ihmisiä, ääniä, mahdollisesti märkä maa ja aina olemassa se täysin tarpeeton riski, että joku saa päähänsä ehdottaa valjaita. Peiton alla on vakaa lämpötila, rajattu toimintaympäristö ja erittäin pieni todennäköisyys joutua vapaaehtoiselle kävelylle. Ammattilainen valitsee paikkansa olosuhteiden mukaan.

NahkaJaakko tuli myöhemmin saunasta ja ilmoitti, että ulkona oli kuuma. Tämä oli kiinnostava mutta käytännössä täysin tarpeeton tieto. Ihmisuroksella on muutenkin saunan jälkeen tapana arvioida lämpötilaa tilanteessa, jossa sen oma termostaatti on juuri keitetty toimintakyvyttömäks.

En lähteny tarkistamaan väitettä.

Jos ulkona oli kuuma, hyvä sille.

Peiton alla oli sopiva.

Pirppu’u jatkoi ikkunapäivystystä ja mää jatkoin peittopäivystystä. Molemmilla oli siis oma sektori hallinnassa. Se tarkkaili ulkoisia uhkia ja mää huolehdin siitä, ettei peiton alle päässy syntymään turvallisuustyhjiötä.

Ihmiset saattaa pitää tätä huvittavana. Ne itse kuitenkin matkustaa tuhansia kilometrejä etsimässä paikkaa, jossa olis hyvä olla, maksaa siitä rahaa ja ottaa vielä kuvia todistaakseen löytäneensä sen. Mää löysin omani alle kahdessa minuutissa.

Se oli sängyssä.

Peiton alla.

Ilmainen.

Päivän turvallisuusarvio

Pirppu’un Tenon-rannan tiedustelukävely Nekelin kanssa hyväksytään. Turkoosit valjaat pysyivät Pirppu’ulla, eivätkä ne koskeneet turvallisuuspäällikköä, joten järjestelyssä ei havaittu merkittäviä puutteita.

Möksän päiväunivalvonta suoritettiin täydellä ammattitaidolla. Sänky pysyi paikallaan koko valvontajakson ajan, asuntoauto säilyi hallinnassa eikä henkilöstöä menetetty.

Pirppu’un ikkunapäivystys Inarin caravan-alueella oli perusteellista, joskin ehkä vähän helvetin innokasta. Yksikään poro, matkailija tai muu liikkuva kohde ei päässy alueen läpi joutumatta tuijotetuks.

Peiton lämpöominaisuudet testattiin jälleen käytännön olosuhteissa. Testitulokset vastaavat aikaisempia havaintoja: erinomainen lämpö, hyvä näkösuoja ja erittäin korkea kissapitoisuus.

Kokonaisarvio: hyväksytty.

Mitään ei tapahtunu.

Täydellinen työpäivä.

Allekirjoitus:
Norris alias Mökö
Hellulandian liikkuvan yksikön turvallisuuspäällikkö

“Peitto ei petä koskaan. Ihmisistä ei voi sanoa samaa.”

Lisää Hellulandian päiväkirjoja ja raportteja

Tää oli Norriksen turvallisuusraportti, eli Hellulandian reissuelämää sen henkilön näkökulmasta, jonka mielestä useimmat vaaratilanteet voidaan välttää pysymällä sisällä ja suhtautumalla valjaisiin asian vaatimalla epäluulolla. Norris ei juokse turhaan paikasta toiseen todistaakseen olevansa tehokas. Jos möksä, ruokakuppi ja peitto ovat edelleen tallella työvuoron päättyessä, turvallisuusjärjestelmä on toiminut.

Hellulandian maailmassa ääneen pääsee muukin porukka. mE’mmin päiväkirjassa ihmiselämää arvioi piikikäs siili, Nekelin päiväkirjassa samoja reissuja katsotaan ihmisnaaraan suunnasta ja Pajakissojen raporteissa Norris ja Pirppu’u dokumentoi niitä asioita, joita ihmiset eivät joko huomaa tai ymmärrä pitää riittävän vakavina.

Lisää Hellulandian päiväkirjoja, Pajakissojen raportteja, reissuja ja muuta hallittua sekasortoa löytyy osoitteesta:

Jos etsit siloteltua matkailublogia, väärä pesä. Täällä kerrotaan ennemmin, kuka oksensi, mikä hajos, kuka eksyi, miksi kissa kieltäytyi yhteistyöstä ja missä vaiheessa joku taas sanoi perkele.