Vanha siili sanoi joskus, että tavallinen tavara on yleensä merkki siitä, ettei kukaan ole vielä ehtinyt sotkea sitä kunnolla.

Sitä oli vaikea väittää vastaan.

Kun muut kantoivat pesiinsä lehtiä, tämä yksi raahasi sinne muttereita, pullonkorkkeja, ruusunmarjoja ja rikkinäisiä aurinkolaseja. Kun muut näkivät romua, se näki aarteen. Kun muut näkivät ylimääräistä työtä, se näki mahdollisuuden tehdä jotakin vähän hienommin, vähän kummallisemmin tai ainakin vähän enemmän omalla tavallaan.

Sama tapa jäi sille aikuiseksikin.

Jos jostakin pystyi tekemään tavallisen, joku teki sen jo. Jos jostakin pystyi tekemään vähän paremman, vähän oudomman tai vähän kiiltävämmän, silloin alkoi kiinnostaa. Sillä tavalla syntyi lopulta paljon kaikenlaista. Avaimenperiä, magneetteja, pinssejä, kirjanmerkkejä, koruja, tapahtumia ja kaikenlaisia virityksiä, joita järkevä ihminen ei olisi välttämättä edes yrittänyt.

Jos joku olisi kysynyt mikä koko Hellulandian ajatus lopulta oli, vanha siili olisi luultavasti kohauttanut piikkejään ja vastannut, että elämässä on jo ihan tarpeeksi harmaata tavaraa ilman että sitä tehdään lisää omasta tahdosta.

Se oli oikeastaan koko homman ydin.

Jos tavallinen riittäisi, Hellulandiaa ei olisi koskaan syntynyt.

Kun muut näkivät romua, se näki aarteen. Kun muut näkivät ylimääräistä työtä, se näki jotakin mitä kannatti kokeilla. Sillä tavalla niitä tavaroita alkoi vähitellen kertyä ympärille. Ensin oli yksi kiiltävä mutteri. Sitten pullonkorkki. Sitten rikkinäinen aurinkolasi. Myöhemmin niistä tuli pinssi, magneetti, avaimenperä, kirjanmerkki tai joku muu semmone matkamuisto, jonka joku vei mukanaan kotiin asti.

Vanha siili olisi varmaan sanonut, että koko Hellulandia syntyi samalla tavalla kuin sen ensimmäinen talvipesä. Löydettiin kasa kummallisia asioita, joista kukaan muu ei ollut erityisen kiinnostunut, ja päätettiin pitää ne kuitenkin. Vähitellen niitä kertyi niin paljon, että ympärille muodostui kokonainen maailma.

Jos joku olisi kysynyt mikä Hellulandia oikeastaan on, vastaus olisi ollut yllättävän yksinkertainen. Se on kasa tarinoita, vähän glitteriä, muutama hyvä tapahtuma, joukko matkamuistoja ja yksi helvetin omapäinen siili, joka ei koskaan oppinut kävelemään kiiltävän tavaran ohi pysähtymättä.