contact us
Home » maskottisiili  »  MP24 Helsinki
MP24 Helsinki
Valkoinen koppiperäkärry täyttyy laatikoista ja pieni siili päätyy vahingossa mukaan vuoden ensimmäiselle messureissulle. MP24 on täynnä nahkaa, kahvia ja motoristeja, jotka halaavat toisiaan enemmän kuin siilit koskaan.
Hellulandia – maailma, jossa pienikin piikki voi muuttaa kaiken.
- Nekeli

MP24

Vittu mikä tavaramäärä

MP24, Helsinki

Mää olin ihan varma, että ne muuttaa pois. Pihalle ilmesty valkonen koppiperäkärry ja sinne alko hävitä laatikko toisensa jälkeen. Nahkalaukkuja. Nahkaliivejä. Vöitä. Solkia. Mukeja. Tyhjiä mukeja. Lisää mukeja. Semmonen mukiprässi, joka paino enemmän ku keskikokonen villisika. Kaikki piti kuulemma saada mukaan.

Mää olin siihen aikaan vielä ihan tavallinen pieni siili. Ei ollu m'Emmi-mukeja. Ei pehmosiilejä. Ei poseerauksia. Ei kukaan tullu pyytämään yhteiskuvaan. Mää olin vaan laatikossa, jonka joku työnsi koppikärryyn. Luultavasti vahingossa. Tai sitte ne tiesi tasan tarkkaan. Vitustaks mää tiärän. Mää oon siili.

Lopulta ovi meni kiinni. Ulkona oli talvi. Sisällä haisi nahka, pahvi ja kahvi. Mää tajusin, että tästä ei taida tulla ihan tavallinen viikonloppu.

Salainen havainto #1: Ihmiset sanoo aina: "Ei oteta ku ihan välttämättömät." Sen jälkeen ne lastaa kärryn niin täyteen, ettei sinne mahdu enää yks siilikään.


Nahka haisee rahalta

MP24, Helsinki

Messukeskuksessa oli enemmän moottoripyöriä ku mää olin nähny koko elämäni aikana. Ihmiset kiersi osastolta toiselle, silitteli tankkeja, koputteli laukkuja ja nyökkäili toisilleen niin vakavana, että luulis niiden ratkovan maailman kohtaloa. Todellisuudessa ne vertaili hanskoja.

NahkaJaakko teki töitä koko päivän. Semmonen yhdeksän metrin teltta ei pyöri itestään. Naarasoletettu teki mukeja sitä tahtia, että mää aloin epäillä ihmisten juovan enemmän kahvia ku vettä. Mää pysyttelin piilossa laatikoiden välissä ja kattelin.

Yks asia pisti heti silmään. Motoristit halaa toisiaan aivan helvetisti. Ei tarvi ku kerran tavata jossain huoltoasemalla viisi vuotta sitten, niin seuraavalla kerralla halataan ku kadonnu veli olis löytyny. Mää tulin siihen tulokseen, että ne tunnistaa toisensa nahkan hajusta. Muuta järkevää selitystä en keksiny.

Salainen havainto #2: Sama ukko kiersi meidän osaston ainaki kuus kertaa. Joka kierroksella se sano: "Mää tuun kohta takasin." Ei tullu. Luulen, että se kiertää siellä vieläkin. MP24 keräsi viikonlopun aikana noin 52 000 kävijää, joten semmoseen joukkoon yks helposti katoaa. ([Finna][1])


Kotona on hiljasempaa

Kotimatka

Kun messut loppu, kaikki tavarat meni takasin samoihin laatikoihin, mistä ne oli tullu. Se on ihmisten ihmeellinen tapa. Koko viikonlopun ne kaivaa tavaraa esille, että voi illalla pakata sen uudestaan piiloon.

Autossa oli paljon hiljasempaa ku lähtiessä. Kahvia oli juotu suunnilleen järven verran, jalat oli puhki ja pää täynnä uusia nimiä. Mää olin edelleen siinä samassa laatikossa. Nyt se tuntu jo ihan omalta pesältä.

Kotimatkalla mää päätin yhen asian.

Jos ihmiset meinaa jatkaa tätä touhua koko kesän…

…ni mää kirjotan kaiken ylös.

Ei ne kuitenkaan ite muista, mitä ne viikonlopun aikana teki.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top